Kolumni

Suorittajatyyppi, podetko tyhjän pöydän syndroomaa?

Se alkoi jo lapsena. Nukkumaanmeno venyi, koska ensin piti järjestää kirjoituspöydän hajukumit riviin ja peitellä pehmoeläimet siististi nukensänkyyn. Päiväkirjaani raapustin listoja suorittamistani tehtävistä. Yksi jos toinenkin merkintä alkoi lauseella ”Tänään olen ollut hirmuahkera…”

Kympin tyttö ei lukiossakaan levännyt ennen kuin läksyt oli hoidettu, juoksulenkki ravattu ja päivän kalorit merkattu vihkoon. Työelämässä pari uuvahtamista koettuani vapauduin kaikkein kireimmistä vaatimuksista itseäni kohtaan, ja nykyisin pidän itseäni melko rentona tyyppinä.

Kerran suorittaja, aina suorittaja? Kun kohtaan elämässä uusia tai yllättäviä käänteitä, täydellisyyden tavoittelija sisälläni herää, vaikka olin kuvitellut tainnuttaneeni vihulaisen ikiuneen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kovalla vaivalla saavutettu tasapaino horjahtelee esimerkiksi kodin muutossa: laatikoita ja rompekasoja joka puolella. Keskeneräisyyttä, jonka hyväksyminen tuottaa entiselle suorittajalle tuskaa. Mielessä soivat hälytyssireenit: Sekasortoa, tuut. Tilanne otettava haltuun, tuut-tuut.

Hallinnan tavoitteluni on pohjimmiltaan turvallisuuden tunteen tavoittelua. Kun se rakoilee, elimistö siirtyy hälytystilaan. Aivojen muinaisimmat osiot, jotka ovat ammoisista ajoista lähtien auttaneet ihmistä reagoimaan uhkiin ja suojelemaan omaa henkeä, kaappaavat vallan niin kutsutuilta järkiaivoilta. Jos stressitila jää päälle, sen huomaa kehossa ja mielessä: uni pätkii, vatsaan sattuu, ajatukset mustenevat.

Silloin tarvitsen ylimääräisen annoksen turvallisuuden makua. Vaativuus itseä kohtaan alkaa helpottaa jo kun tiedostan aivokemian alkeet ja stressin mekanismin. Rauhoitan itseäni läheisten kanssa ja luonnossa oleilemalla. Säännöllisellä uni- ja ruokailurytmillä. Palauttamalla mieleen, millä on aidosti merkitystä.

Maailmaa en voi hallita, mutta keinoton en ole. Viisautta on hyväksyä, ettei elämän työpöytää saa ikinä typötyhjäksi. Jos en hengähdä nyt, niin milloin sitten?

Kirjoittaja on jooganopettaja, kirjailija ja entinen suorittaja.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.