Kaikki turha ei kuitenkaan ole turhaa – rihkama muistuttaa rakkaudesta
Pino puolityhjiä sampoopulloja. Laatikollinen rikkinäisiä puhelinlatureita ja solmuun päätyneitä johtoja. Kasoittain vanhoja aikakauslehtiä, hylättyjä t-paitoja, unohdettuja keittiövempaimia.
Muuttaminen asunnosta toiseen nostaa esiin totuuden: aiemmista päätöksistäni huolimatta haalin tavaraa ja kuormitan sillä ympäristöä.
Mitä enemmän tavaraa, sitä enemmän huolehdittavaa – järjestettävää, korjattavaa, suojeltavaa. Mitä enemmän huolehdittavaa, sitä enemmän stressiä. Mitä enemmän stressiä, sitä lyhyempi elämä.
Vähemmän on enemmän mitä tavaraan tulee. Kauneimmatkin esineet hukkuvat runsauden alle ja unohtuvat omistajaltaan.
Kaikki turha ei kuitenkaan ole turhaa. Espanjasta hankittu koristesimpukka ilahdutti edesmennyttä mammaani ja muistutti ystävien kanssa tehdystä matkasta. Pienenä painoin simpukankuoren korvalleni, kuuntelin kohinaa ja näin mielessäni smaragdinvihreän Välimeren.
Toinen mammani ei matkustellut. Hänestä tulee mieleen piirongin päällä seissyt mustavalkoinen valokuva. En muista, keitä se esitti, mutta tekstin muistan: Oi niitä aikoja. Katselin hymyileviä kasvoja ja haikeus pakotti lapsensydäntäni, kun mystiset sanat soivat samaan aikaan radiosta.
Nykyään ihmiset tekevät omia kuolinsiivouksiaan. He haluavat karsia rihkamat ja säästää omaisiaan raivaamisurakalta sen jälkeen, kun heistä itsestään aika jättää.
Minäkään en halua lähdettyäni kuormittaa perhettäni kaapin perälle sullotuilla muovipurkkikasoilla. Mutta entä ne merkitykselliset tavarat? Ne, joista minut kenties muistetaan?
Patoja ja pannuja ne eivät ole, en viihdy keittiössä. Ehkä minut muistetaan kauniista vihreästä joogamatostani? Se kulkee mukanani paikasta toiseen ja löytyy nytkin käärittynä olohuoneen nurkasta. Toivottavasti läheisten mieleen ei ainakaan tule kannettava tietokoneeni, jonka ääreen eristäydyn joskus liiaksi.
Tietenkin muistan mammani muustakin kuin heidän tavaroistaan. Karjalanpiirakoista, halauksista, silityksistä. Suloisista sanonnoista, joita toistelen huomaamattani. Oi niitä aikoja.
Kirjoittaja on jooganopettaja ja kirjailija.
