Yhdysvaltain Suurilla järvillä Michiganin osavaltion Upper Peninsulassa on eniten suomalaisten jälkeläisiä Yhdysvalloissa. Suomalaiset muuttivat tänne paremman elämän toivossa 1850-luvulta alkaen ja menivät metsätöihin ja kaivoksiin. He ansaitsivat raskaasta työstä maatilkun, rakensivat puutalonsa tänne ja jäivät.
Nykyinen sukupolvi ei puhu enää suomea, mutta heidän isovanhempansa puhuivat. Kaipuu Suomeen on kova ja moni on päättänyt mennä nostalgiamatkalle isiensä maahan.
Ilmasto Upper Peninsulassa on suomalaisille tuttu: talvella tulee lunta 2–3 metriä, luonto on metsäinen ja järviä on paljon. Ilman jäänmurtajia, nelivetoautoja ja moottorikelkkoja ei pärjättäisi. Hirviä ja peuroja on liikaa. Peurojen metsästyskausi alkaa marraskuussa ja silloin muu työ keskeytyy ja kaikki, myös osavaltion korkeat viranomaiset, lähtevät metsälle.
Metsät näyttävät erilaisilta kuin Suomessa. Täällä on oma havu- ja lehtipuulajisto. Metsien hoitoa Michiganissa ei voi verrata Suomeen, harvennushakkuita ei juuri näe ja monet metsät ovat luonnontilaista pusikkoa. Niinpä täkäläiset ovat innostuneita oppimaan Suomen metsienhoitomenetelmistä.
Yhdysvalloissa ei metsiä olla aikaisemmin osattu arvostaa riittävästi. Nyt niissä nähdään potentiaali uutena, vähähiilisten öljyä korvaavien raaka-aineiden lähteenä. Noin puolet Michiganin pinta-alasta on metsää.
Joka hetki en voi olla varma, olenko Suomessa vai Michiganissa. Suomen liput liehuvat, katujen nimet ovat englanniksi ja suomeksi, näen talon seinään maalatut Marimekon unikot ja puutuolit, joissa lukee isä ja äiti.
Upper Penisulassa on 300 000 asukasta, joista 60 000:lla on suomalaiset juuret. Ja hekin, joilla ei ole, haluaisivat, että olisi.
Näen talon seinään maalatut Marimekon unikot ja puutuolit, joissa lukee isä ja äiti.
Ihmisillä täällä on puiset mökit ja talot järven rannalla, Suomen liput lipputangoissa ja veneissä ja talojen seinässä suomalaiset nimikyltit: Jalonen, Moilanen, Latvala.
On rantasaunat ja uimalaiturit. Ihmiset leipovat pullaa. Marquetten kaupungissa on valikoimaltaan laajempi Suomi-tuotteiden kauppa kuin Suomessa missään. Suurilla järvillä on hyvä olla.
Suomalaiset perustivat vuonna 1896 Michiganin Hancockiin yliopiston, Finlandia Universityn, joka on edelleen toiminnassa. Järjestimme hiljattain Team Finland -matkan suomalaisille yrityksille ja tutkimuslaitoksille Michiganiin ja vierailimme Finlandia Universityssä.
Kymmenet Suomi-taustaiset paikalliset ottivat delegaatiomme sellaisella lämmöllä vastaan, että moista vastaanottoa en ole missään kokenut. Suomella ja Michiganin osavaltiolla on yhteistyösopimus, joka kattaa vihreän teknologian, metsäbiotalouden, laivanrakennuksen ja akkuteollisuuden tutkimus- ja kaupallisen yhteistyön.
Michiganilaiset ovat Suomen kanssa tehtävästä bisnes- ja tutkimusyhteistyöstä kiinnostuneempia kuin ketkään muut tähän mennessä kohtaamani.
Yhdysvaltain markkinalle tulo ei ole yksinkertaista. Täällä pitää olla suhdeverkosto, suosittelijat ja esittelijät, ja kärsivällisyyttä yhä uusiin neuvottelukierroksiin. Palkintona voi saada pääsyn maailman suurimmalle markkinalle.
Michiganilaiset hakevat Suomesta osaamista metsänhoitoon, puutalorakentamiseen, uusiin metsäbiotuotteisiin, biopolttoaineisiin ja puukuituihin liittyen. Suomella ja Michiganilla on yhteistyötä jäänmurtajien, laivanrakentamisen ja autonomisen meriliikenteen alueilla, akkuteknologiassa ja autoteollisuudessa.
Fordin, yhden suurimmista autonvalmistajista, tutkimuskeskus Detroitissa kehittää muovia korvaavia komponentteja ja pehmusteita autoihin, ja on niissä varsin pitkällä. Muovi voidaan osin korvata puu-, kasvi- ja leväpohjaisilla kuiduilla.
Jos on sopivalla toimialalla, voi Michigan olla suomalaiselle yritykselle helpompi ympäristö kuin muut Amerikan osavaltiot. Suomessa ja Turun seudulla on paljon sopivaa osaamista.
Michiganilaiset suunnittelevat syksylle vastavierailua Suomen teollisuus- ja tutkimuslaitoksiin.
Kirjoittaja on Business Finlandin palveluksessa Washington DC:ssä työskentelevä diplomi-insinööri.
