PUHEENVUORO
Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä vastaavat kunnat ja kuntayhtymät ovat selvinneet koronapandemian aiheuttamasta lisäkuormasta kohtuullisesti toisinaan rajullakin priorisoinnilla. Hoitovelkaa on kertynyt terveydenhuoltoon ja kiireettömiin palveluihin. Kuitenkin diagnosoitujen syöpien ennakoitua vähempi määrä heittää synkän epäilyksen varjon siitä, onko koronan aikana oirekynnys palveluiden piiriin hakeutumisesta noussut väestön keskuudessa?
Suomen Syöpärekisterin kuluvan vuoden kesäkuussa julkaistu tilastoraportti avaa tarkemmin ensimmäisen koronavuoden vaikutuksia syöpien toteamiseen. Kaikkiaan vuonna 2020 uusia syöpiä todettiin noin 4 prosenttia eli 1 600 tapausta odotettua vähemmän. Ensimmäisenä koronavuotena jäi toteamatta 6 prosenttia rintasyövistä (330 syöpää) ja 9 prosenttia eturauhassyövistä (480 syöpää). Erityisen paljon toteamatta on jäänyt ihomelanoomia, joita tilastoitiin 21 prosenttia (410 syöpää) odotettua vähemmän.
Tilastoraportista myös käy ilmi, että paikallisena todettujen syöpien määrä laski 6,4 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Levinneenä todettujen syöpien määrä laski vain 0,2 prosenttia. Ero alkoi syntyä maalis-huhtikuussa, kun koronarajoitukset alkoivat vaikuttaa niin terveydenhuollon toimintaan kuin ihmisten käyttäytymiseenkin. Suurinta vaje oli toukokuussa.
Paikallisten syöpien määrä laahasi perässä pitkälle syksyyn ja palautui normaalille tasolleen vasta vuoden lopussa. Paikallisena todettuihin syöpiin jäi koko vuoden tasolla selkeä vaje. Levinneissä syövissä vajetta syntyi keväällä, mutta loppukesän jälkeen eroa kurottiin kiinni.
Alalla lähes neljännesvuosisadan työskennelleenä kannan suurta huolta paikallisena todettujen syöpien määrän laskusta.
Syöpätapausten määrä on noussut tasaisesti viime vuosikymmenet perustuen muun muassa väestömme ikärakenteeseen, eikä tämän vuoksi ole todennäköistä, että tapausten määrä vielä lähivuosina laskisi. Asia on huolestuttava, koska syöpien toteamiseen liittyvä viive johtaa syöpien löytymiseen edenneinä ja syövän levinneisyys toteamisvaiheessa on yksi tärkeimmistä potilaan ennusteeseen vaikuttavista tekijöistä.
Kaikkiaan vuonna 2020 todettiin 34 760 uutta syöpää ja 13 201 syöpäkuolemaa. Ilmaantuvuudeltaan yleisimpiä olivat miehillä eturauhassyöpä ja paksu- ja peräsuolisyöpä ja naisilla rintasyöpä ja paksu- ja peräsuolisyöpä.
Tavallisimmat syöpäkuolemien aiheuttajat olivat miehillä keuhko-, eturauhas- ja paksu- ja peräsuolisyövät. Naisilla tavallisin syöpäkuoleman aiheuttaja oli rintasyöpä ja toisena keuhkosyöpä. Eturauhassyövässä, ihomelanoomassa ja naisten rintasyövässä potilaiden viisivuotisennuste oli yli 90 prosenttia.
Huolta aiheuttaa myös syöpäpotilaiden psykososiaalisen tuen kysynnän kasvu, joka on jo pitkään ylittänyt saatavilla olevan palvelujen tarjonnan. Samalla pula psykiatreista ja psykologeista on vaikeuttanut mielenterveyspalvelujen saatavuutta. Myös ikääntyneiden syöpää sairastavien palveluissa kotihoidon saatavuus on rajoittunut korona-aikana.
Työvoimapula on laajentunut yhä useampiin ammattiryhmiin kuten sairaanhoitajiin ja lähihoitajiin. Voidaan perustellusti todeta, että istumme parhaillaan eräänlaisen sote-ruutitynnyrin päällä.
Psykososiaalisten maksuttomien palveluiden lisääminen on myös Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen tulevaisuuden kärkihankkeita. Asian johdosta on yhdistys perustanut erillisen psykososiaalisten palvelujen kehittämisen työryhmän, jolta on lupa odottaa avauksia kuluvan vuoden loppuun mennessä.
Kun nyt ensi kertaa vuosikymmeniin syöpää on nyt diagnosoitu selkeästi ennakoitu vähemmän, on ilmeistä, että syöpään liittyvää diagnoosi- ja hoitovelkaa on väestömme keskuudessa katveessa. Syöpäjärjestöjen edustajina kannustamme syöpää epäileviä tai omasta terveydentilastaan huolestuneita hakeutumaan hoidon ja tutkimusten piiriin miettimättä sitä, olenko nyt taakaksi jo ennestään paineistetulle terveydenhuollolle.
Kirjoittaja on toimitusjohtaja, Lounaissuomalaiset Syöpäjärjestöt.
