Puheenvuoro

Tuomenkehrääjäkoin tuhot herättivät huomiota jo yli sata vuotta sitten

ALIO

Varsinais-Suomen jokivarsien ja metsänreunojen tuomipensaikoita verhoavat tänä kesänä monin paikoin tuomenkehrääjäkoin seittiverkostot. Kyse on kehrääjäkoin toukkaryhmien ympärilleen kehräämästä verkosta, joka saattaa peittää puut kokonaan samalla kun toukat syövät itse puun jopa täysin lehdettömäksi.

Tuomenkehrääjäkoita voisi kutsua maisemahyönteiseksi, sillä sen paljaaksi syömät tuomikasvustot muuttavat huippuvuosina näkyvästi alkukesän kulttuurimaisemaa. Aikuinen tuomenkehrääjäkoi on väreiltään varsin tyylikäs. Sen etusiivet ovat puhtaan valkoiset pienin mustin täplin. Kehrääjäkoiden englanninkielinen nimi ”ermine moth” viittaa entisajan ylimysten mustatäpläisiin kärpännahkakoristeisiin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Joukkoesiintymisiä havaitaan noin 10–11 vuoden väliajoin, eivätkä tuomet tunnu niistä sanottavasti kärsivän, vaikka sama puu saattaa päätyä lehdettömäksi parina kesänä peräkkäin. Toukkien koteloiduttua tuomet kasvattavat uudet lehdet, jotka muodoltaan hieman poikkeavat alkukesän lehdistä. Joukkotuho päättyy ennen pitkää loisten ja nälkiintymisen aiheuttamaan toukkien korkeaan kuolevuuteen.

Tuomenkehrääjäkoi on erikoistunut käyttämään ravintonaan miltei yksinomaan tuomea. Omenalla ja pihlajalla on omat kehrääjäkoilajinsa.

Tuomenkehrääjäkoita on tutkittu Turun yliopistossa 1980-luvulta alkaen. Kytkös Turkuun löytyy itse asiassa vielä vanhemmalta ajalta, sillä 1910-luvun joukkoesiintymisestä raportoi aikoinaan valtionentomologi Walter Mikael Linnaniemi, josta vuonna 1921 tuli Turun yliopiston ensimmäinen eläintieteen professori.

Juuri 1910-luvulla tuomenkehrääjäkoin aiheuttamat tuhot herättivät paljon huomiota sanomalehdissä. Tähän vaikutti sekin, että lehdistö oli 1800-luvun lopulla kehittynyt maanlaajuiseksi verkostoksi, jonka välitti tietoa pienemmiltäkin paikkakunnilta. Lukijoita kiinnostivat tavallisuudesta poikkeavat luontohavainnot. Erityisesti vuosina 1912 ja 1913 raportoitiin huolestuneina kesäistä maisemaa tärvelevästä tuhosta.

Turun Sanomat kirjoitti heinäkuussa 1912, miten hyönteistoukat hävittävät ”Tammisaaren ja Kotkan seuduilla tuomia ja omenapuita, ympäröiden puiden oksia ja runkoa vaalean harmaalla kerrostumalla.” Samanlaista hävitystä oli havaittu Turun saaristossa.

Vuonna 1913 tuhot jatkuivat. Kesäkuussa Turun Sanomat totesi, että ilmiö oli ”Turun puolessa” ollut tunnettu jo vuosien ajan. Nyt tuomikoi teki tuhojaan myös Porin radan varrella: ”Niinpä ovat esim. suurempien puiden lehdet aivan tyyten syödyt ja oksat kiedotut valkealla seitillä, niin että puut kaukaa näyttävät hopeapoppeleilta.”

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Eteläisen Suomen lisäksi tuomenkehrääjäkoi herätti huomiota Hämeessä, Keski-Suomessa ja Satakunnassa. Haminan Lehti maalaili hurjan kuvan: ”Keski-Suomessa ovat kokonaiset maisemat kuin limassa, aivan kuin ne olisivat jostakin luonnon oikusta äkkiarvaamatta nousseet meren pohjasta maan päälle. Tuo harmaa silkkikudos, niin hopean hohtavaa ja kaunista kun se itsessään onkin, lyö seutuun kummallisen, kalmanomaisen leiman.”

Heinäkuussa 1913 valtionentomologi Linnaniemi rauhoitteli: ”Saamme olla tyytyväisiä siitä, etteivät tuomikoin toukat (ainakaan yleensä) siirry omenapuihin, sillä muuten kai meillä ei olisi paljoakaan toiveita omenasatoon nähden tänä vuonna.”

Kuten Linnaniemi totesi, tuomenkehrääjäkoin aiheuttama tuho ei leviä muihin kasvilajeihin. Toisinaan nälkiintyneet toukat voivat hätäravinnokseen syödä tuomipensaiden vierellä kasvavia muita puu- tai pensaslajeja, mutta suurta vahinkoa ne eivät juuri koskaan aiheuta.

Turun yliopiston tutkimuksissa on havaittu paikkakuntien välisiä eroja tuhojen ajoittumisessa. Tuomenkehrääjäkoin tutkimista vaikeuttaa lajin harvinaisuus tuhohuippujen välisinä vuosina.

Joinakin kesinä voi olla vaikea löytää yhtäkään yksilöä. Tämä hankaloittaa esimerkiksi populaation uuden kasvuvaiheen alkamisen havaitsemista.

Turkulaisissa tutkimuksissa on myös korostunut toukkien nälkiintymisen suuri merkitys kannan romahdukselle. Kun tuomen lehdet on syöty eikä naapurista löydy toista saman lajin puuta syömäkohteeksi, uhkaa toukkia nälkäkuolema. Nälkiintyneet toukat eivät koteloidu, eikä niistä kehity aikuisia perhosia. Tuhoa täydentävät toukkia runsaina vaivaavat loiset.

Timo Vuorisalo on ekologian ja ympäristönsuojelun dosentti Turun yliopistossa. Hannu Salmi on kulttuurihistorian professori Turun yliopistossa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Luitko jo nämä?