Puheenvuoro

Tuulimyllyt käymässä vähiin

ALIO

Tuulimyllyt olivat 1900-luvun alkukymmenille asti merkittävä elementti länsisuomalaisessa kulttuurimaisemassa, aikana, jolloin kylämaisemat olivat melkeinpä puuttomia. Tuulimylly tuli keskiajalla vesimyllyn rinnalle; ensimmäinen tieto on Turun seudulta vuodelta 1463. Vesimyllystä poiketen tuulimylly pyöri kuivanakin aikana, jos vain tuulta riitti.

Esko Aaltonen toteaa väitöskirjassaan Länsi-Suomen yhteismyllyt (1944), että tuulimyllyjen väheneminen alkoi selvästi ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kustaa Vilkunalla on tieto, että 1930-luvun lopulla jauhatuskuntoinen tuulimylly oli maakunnassamme jo harvinaisuus (Varsinais-Suomen historia II, 1938). Höyry, sähkö ja polttomoottori olivat alkaneet pyörittää jauhatuslaitoksia.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tänä päivänä tuulimyllyt, varsinkin siipensä säilyttäneet, ovat harvinaisia. Laitilassa on maiseman koristeina säilynyt kahdeksan mamsellimyllyä: Kaivolan kotiseutumuseossa, Kauppilan umpipiha -museossa (Untamalan Kallimetästä siirretty), Kolisevan Nikulassa, Padon Seikolassa, Seppälän Ala-Hakulassa, Vaimaron Mikolassa, Valvon Helkkulassa ja Yli-Sunilassa; näistä puolet on edelleen siivellisiä.

Uudenkaupungin Myllymäellä on neljä sinne 1930-luvun alussa siirrettyä erityyppistä tuulimyllyä, mutta kaupungin kyläalueella ei niitä monta ole. Pyhärannassa on jokunen kunnostettu mylly, Mynämäellä vain Tavastilan museon mylly, joka on siirretty Taivassalosta.

1500-luvun lopulla tiedetään Laitilassakin jo olleen tuulimyllyjä. Vuonna 1879, jolloin niiden määrä oli mahdollisesti suurimmillaan, niitä oli 180. Tarkkaa päiväkirjaa pitänyt kunnallislautakunnan esimies Juho Valtonen laski vuonna 1911 määräksi yhteensä 163 myllyä, eniten Untamalassa, Kaivolassa ja Suontakana. Kirkonkylässä myllyjä oli muun muassa pappilan mäellä, ja sieltä saattoi katseella tavoittaa Kodjalan ja Salon kylien myllyt.

Tuulimyllyt jaetaan rakenteen mukaan neljään tyyppiin: jalkamylly, varvas- eli konttimylly, harakkamylly ja mamsellimylly. Laitilan vanhemmat myllyt ovat olleet jalka- tai varvasmyllyjä, mutta harakkamyllystä ei ole tietoa, vaikka niitä tiedetään olleen muun muassa Raumalla ja Mietoisissa. Valokuvien ja muistikuvien perusteella yleisin on ollut myllytyypeistä nuorin eli mamsellimylly; Suomessa se oli läntinen kulttuuri-ilmiö. Mylly oli irtaimen veroista kauppatavaraa.

Tukevanpuoleista emäntähahmoa muistuttava mamsellimylly esiintyy jo Rembrandtin maalauksissa 1600-luvulla. Laitilan maisemiin niitä alkoi ilmestyä 1860-luvulla (U. T. Sirelius: Suomen kansanomaista kulttuuria II, 1921). Mamsellimylly oli malleista teknisesti kehittynein, koska myllynkivet oli sijoitettu alas, ja vain rakennelman yläosaa, ei koko rakennusta, käännettiin tuulen suunnan mukaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tuulimyllyssä tuulen voima siirtyy rattaiden välityksellä jauhinkiviin. Laajakehäisestä hammaspyörästä voima välittyy pystyakseliin, jonka alapäässä on jauhinkivet. Voimansiirrossa yläkiven pyörintä saa hyvän vauhdin. Tuulen voimaa säädeltiin siivissä olevilla tuuliporteilla.

Maakuntamme alueella tuulimyllyissä on ollut yksi kivipari. Laitilan Vaimaron kylässä on komealla paikalla Pihamäellä niin sanottu vekselmylly, jossa on kaksi kiviparia. Mylly on rakennettu vuonna 1884 saman kylän Lällän talon maalle, josta se kymmenen vuotta myöhemmin siirrettiin nykyiselle paikalleen. Viimeisen kerran mylly on ollut alkuperäisessä tehtävässään välirauhan aikana 1940-luvun alussa, jolloin se käytti myös pärehöylää. Korkeudeltaan Vaimaron mylly on kahdeksan metriä.

Myllyn toimintaa on esitelty sähkömoottorin avulla viimeksi kylätapahtumassa vuonna 1994. Kivipareja ei ole kytketty käyttöön samanaikaisesti, vaan kummallakin on jauhettu viljaa eri tarkoitukseen, josta ei ole säilynyt tarkempaa tietoa. Myös Rauman Kodisjoella on vastaavanlainen vekselmylly. Vaimaron mäkimaisemissa on ollut kymmenkunta myllyä.

Myllynkiviksi sopivaa kivilajia on ollut Säkylässä, josta kiviä on tuotettu laajalle alueelle. Kiviin hakattuja kaarevan mallisia uria piti kulumisesta johtuen välillä takoa uudestaan. Siihen oli omat työvälineensä ja tekijänsä.

Käytöstä poistuneelle tuulimyllylle on vaikea keksiä uutta tehtävää. Muutamien maalauksellisten myllyjen säilyminen länsisuomalaisessa kulttuurimaisemassa, vaikka pienellä julkisella tuellakin, on tärkeä asia. Siipiä on uusittava aika ajoin ja katon sekä seinälaudoituksen kunnosta on huolehdittava. Tärkeää on estää myllyn ympäristön umpeen kasvaminen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjoittaja on FM ja kotiseutuneuvos, joka on tehnyt elämäntyönsä Laitilan kulttuurisihteerinä.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.