Yliopisto ja TYS kertovat ympäristöteoista, mutta samaan aikaan ylioppilaskylässä vallitsee roskakaaos
Päällisin puolin Turun akateeminen maailma näyttää hyvin ympäristötietoiselta. Turun yliopisto panostaa ekologisuuteen. Se on sitoutunut tekemään toimenpiteitä, joiden avulla yliopistosta tulee hiilineutraali vuoden 2025 loppuun mennessä. Myös Turun ylioppilaskyläsäätiössä (TYS) on kehitelty tiekartta kohti hiilineutraalia. Säätiö pyrkii vuoteen 2029 mennessä käyttämään ainoastaan hiilineutraalia sähköä ja lämpöä. TYS pyrkii myös vähentämään päästöjä siten, että vuonna 2029 sen hiilijalanjälki on 70 prosenttia pienempi kuin vuonna 2020.
Ekologiset tavoitteet näkyvät konkreettisesti esimerkiksi muutama vuosi sitten valmistuneessa Aitiopaikassa, jonka katolla on aurinkopaneeleita. Sen sijaan ruohonjuuritasolla ympäristöteoissa on parannettavaa.
Asuin ylioppilaskylässä kolmen vuoden ajan. Tuona aikana turruin siihen, että jätepisteessä kaikki oli sikin sokin. Esimerkiksi muoville tarkoitetussa jäteastiassa oli paperia, sekajätettä ja kaikkea muutakin.
Roskakaaos vähentää kierrätyshaluja. Kun muut eivät kierrätä, onko mitään järkeä lajitella itsekään? Onko muoville tarkoitetusta jäteastiasta hyötyä, jos se on täynnä kaikenlaista muuta roskaa? Lisäksi jätepisteiden viereen kerääntyy kuin taianomaisesti erilaisia huonekaluja. Rikkinäisiä lamppuja, tuoleja ja erityisesti sänkyjä.
TYS on joutunut lähettämään paimenkirjeen asiasta. Maaliskuun lopussa TYS muistutti sähköpostitse asukkaita, että jätekatoksiin ei saa jättää sinne kuulumatonta tavaraa, esimerkiksi huonekaluja.
TYS:n mukaan pitkässä juoksussa virheellisesti lajitelluista jätteistä aiheutuvat ylimääräiset kulut voivat aiheuttaa vuokrankorotuspainetta.
Säätiön olisi lisäksi hyvä välillä kääntää katseensa myös jätteiden normaaliin lajitteluun. Lajittelun tärkeyttä voisi korostaa vaikkapa lisäämällä ohjeistusta niin suomeksi kuin englanniksikin.
Eniten peiliin katsomisen paikka roskaamisessa on tosin ylioppilaskylän asukkailla itsellään, joista suurin osa lienee korkeakouluopiskelijoita. Fiksua ajattelua voisi ulottaa tiedeyhteisöstä myös asumiseen.
Kirjoittaja on toimittaja.
