Suomi valmistautuu hakemaan sotilasliitto Natoon – Olisiko nyt aika miettiä uusiksi myös suhdettamme Euroopan unioniin?

PUHEENVUORO

Tänään 9. toukokuuta EU-pääkaupungeissa juhlistetaan jälleen Eurooppa-päivää. Tarkalleen 72 vuotta sitten Ranskan ulkoministeri Robert Schuman esitti, että yhtenäisen Euroopan luominen on välttämättömyys rauhanomaisten suhteiden ylläpitämiseksi.

Loppu on historiaa ja nykypäivän Euroopan unioni on monelta osin Schumanin vision toteutuma eli eurooppalaisen arvopohjan vaalija, rauhanomaisen yhteistyön tae ja taloudellinen jättiläinen.

Nyt EU on olemassaolonsa kovimmassa koetuksessaan, kun Venäjän tuhoisa hyökkäyssota Ukrainaan pakottaa löytämään poikkeuksellisen kovat poliittiset vastatoimet. Yhteinen vihollinen on toistaiseksi onnistunut enemmän yhdistämään kuin erottamaan unionin jäsenmaat. Uhattuna on Ukrainan lisäksi koko Euroopan turvallisuusjärjestys.

Lyhyessä ajassa maat pystyivät sopimaan ennennäkemättömistä taloudellisista ja muista pakotteista Venäjää kohtaan, aseavun antamisesta EU:n ulkopuoliselle maalle ja järjestämään Ukrainasta tuleville pakolaisille erityiskohtelun jäsenmaissa. Viime vuonna perustetusta Euroopan rauhanrahastosta (EPF) unioni kanavoi miljardi euroa Ukrainan asevoimien tukemiseksi.

Euroopan unioni muuttuu nyt ennennäkemättömällä tavalla sääntöpohjaisesta liitosta yhä poliittisemmaksi toimijaksi. Lukuisat kriisit pakottavat toimimaan nopeasti ja myös sellaisilla asioissa, joissa EU:lla ei ole ollut perinteisesti toimivaltaa, kuten saimme koronapandemian aikana nähdä.

Samalla unioni on osoittanut välttämättömyytensä, sillä se on enemmän kuin jäsenvaltioidensa summa. Etenkin nyt, kun maailma on syvästi jakautunut yhteiskuntajärjestelmien taisteluun: demokratioiden allianssi vastaan yksinvaltaiset autokratiat – vapaus vastaan sorto.

Ukraina on demokratian taistelun eturintamassa, mutta globaalisti demokratia on ollut vaaravyöhykkeellä jo tovin. Viimeisin globaalin demokratian tilaa mittavaa kansainvälinen raportti (Varieties of Democracy) ilmestyi maaliskuussa ja sen mukaan keskimääräinen demokratian taso on laskenut vuoden 1989 tasolle.

Viimeisen 30 vuoden aikana saavutetut demokraattiset edistysaskeleet on hukattu ja noin 70 prosenttia maailman väestöstä elää diktatuureissa.

Maailman nopea muuttuminen sysää maita ja maiden liittoutumia uusiin rooleihin. Suomi valmistautuu ennennäkemättömällä nopeudella hakemaan jäsenyyttä sotilasliitto Natoon. Olisiko nyt myös aika miettiä uusiksi suhdettamme Euroopan unioniin? Muodollinen institutionaalinen suhde toimii, mutta myös muun yhteiskunnan pitäisi olla entistä aktiivisemmin vaikuttamassa unionin tulevaisuuteen.

Eurooppa-päivänä päättyvä Euroopan tulevaisuuskonferenssi oli Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen hanke, jonka tavoitteena oli kuunnella kansalaisia ja ottaa heidät mukaan Euroopan tulevaisuudesta käytävään keskusteluun. Tulevaisuuskonferenssi nähtiin mahdollisuutena vahvistaa EU-demokratiaa tukemalla kansalaisten osallistumista unionin kehittämiseen.

Mahtipontisesta nimestään huolimatta Euroopan tulevaisuuskonferenssi oli aito yritys luoda yhteinen eurooppalainen, puntaroivalle kansalaiskeskustelulle perustuva, poliittisia päätöksentekijöitä ja kansalaisia yhteen tuova demokraattinen rakenne.

Ensimmäisenä laatuaan sitä voidaan puutteineenkin pitää kunnianhimoisena yrityksenä korostaa EU-kansalaisten roolia unionin legitiimin vallan lähteenä. Valitettavasti itse tulevaisuuskonferenssi ja sen yritykset kehittää demokratiaa jäivät Suomessa liian vähäiselle panostukselle ja huomiolle.

Jos kansalaisten ja unionin tulevaisuuden visiointi vaatii vielä kehittämistä, niin vaatii myös Suomen EU-päätöksenteko. Sitran tuoreen selvityksen mukaan Suomen EU-lainsäädäntöprosessi ei tue kansalaisten osallistumista tai varhaista ennakkovaikuttamista.

Puutteet johtuvat muun muassa siitä, että valtioneuvoston kansallinen valmisteluvaihe ei ole kansalaisille avointa ja eduskunnassakin EU-asiat käsitellään pitkälti suljettujen ovien takana valiokunnissa, täysistunnon sijaan. Suomen EU-lainsäädäntöprosessista saa usein vasta tietoa, kun valtioneuvosto esittää eduskunnalle Suomen jo muodostetun kannan.

Ainoa tapa tiivistää suhdettamme ja vaikutusvaltaamme tulevaisuuden Euroopan unioniin on olla tiiviimmin mukana muokkaamassa sitä. Huolehtikaamme yhdessä, ettemme jää vain sivustakatsojaksi, vaan olemme aktiivisia toimijoita yhteisen unionimme kehittämisessä.

Tänään Eurooppa-päivänä voimme vaikuttaa pitämällä meteliä EU:sta, jotta idästä tulevat voiton päivän julistukset jäisivät vain pieneksi hälyksi.

Katainen on Sitran yliasiamies ja Heinonen johtaja Sitran Demokratia ja osallisuus -teemassa.