Maailman onnellisimman maan kasvot – Mutisiko joku jotakin pakkopositiivisuudesta?
Nyt kun maskisuositukset hellittävät, näemme taas toistemme kasvot kokonaan. Matkustin viikonloppuna junalla, ja kevääseen heräävän peltomaiseman vilistessä ikkunan takana vilkuilin vaivihkaa kanssamatkustajien kasvoja. Nuoria, vanhoja, haaveilevia, keskittyneitä, myrtyneitä, mutta ennen kaikkea hymyileviä.
Itse olen huomannut vakavoituneeni. Vuoden alussa aloitin kansainvälisen etäkoulutuksen ja katsoessani kymmeniä kasvoja ruudulla huomaan sen totisimman olevan omani, maailman onnellisimman maan edustajan. Jopa ne osallistujat, joiden arkeen kuuluu eriarvoisuutta ja väkivallan uhkaa, hymyilevät aurinkoisesti kysellessään muiden kuulumisia ja osoittaessaan näille aitoa myötätuntoa.
Jokaisessa maassa on puolensa. Vaikken suomalaisena taipuisikaan kevyeen rupatteluun vieraiden ihmisten joukossa, nettiyhteyteni toimii ja sähkökatkokset ovat poikkeus, eivät jokapäiväinen vitsaus, toisin kuin joillakin osallistujilla. Taukojen aikana voin mennä Aurajoen rannoille kävelemään eikä minun tarvitse hengittää savusumua tai pelätä ryöstäjiä.
Voin luottaa, että jos skootteri törmää minuun, saan kaiken tarvittavan hoidon kukkaroni paksuudesta riippumatta. Voin luottaa, että perheeni lukiolainen on turvassa koulussaan, jossa hän saa ilmaista ruokaa.
Olen Suomen kansalaisena, Euroopan unionin passin omistajana, jo aiemminkin tiennyt olevani etuoikeutettu. Mutta vasta nyt onnekkuuteni on kunnolla paiskautunut vasten totista naamatauluani. Terveisiä serkulleni Brasiliassa: nyt todella ymmärrän, mistä puhut, kun puhut täkäläisestä valittamisen kulttuurista.
Mutisiko joku jotakin pakkopositiivisuudesta? Totta, viimeisten kahden vuoden aikana suomalaisten turvallinen maailma on järkkynyt. On täälläkin kuolevia ihmisiä, korjattavaa yhteiskunnassa, sotivia maanaapureita ja kaiken päälle kaamos.
Aina ei tarvitse hymyillä. Mutta kun siihen löytyy pienikin aihe, niin miksi ei? Nuorten kaverusten kupliva nauru junassa kuului kevään kauniimpien luontoäänien joukkoon.
Kirjoittaja on jooganopettaja ja kirjailija.
