Iran natisee liitoksissaan
Presidentinvaaleista alkanut kuohunta on saamassa Iranin poliittisen järjestelmän natisemaan liitoksissaan. Jo toista viikkoa jatkuvat veriset mielenosoitukset eivät ole protestia vain epäiltyjen vaalivilppien vuoksi. Ne kielivät syvemmän muutoksen paineista vanhoillisuskonnollisten hallitsemassa islamilaisvaltiossa.
Vaalien voittajaksi julistettiin kiireemmän kaupalla nykyinen presidentti Mahmud Ahmadinejad, jonka yli 60 prosentin ääniosuus oli samaa tasoa kuin edellisellä kerralla vuonna 2005. Ääntenlaskenta sujui niin tehokkaasti, että virallinen tulos voitiin vahvistaa jo ennen kuin kaikki vaalihuoneistot olivat sulkeneet ovensa.
Ahmadinejadin haastaja, maltillista oppositiota edustava ex-pääministeri Mirhossein Mousavi kokosi kolmanneksen äänistä. Se ei riittänyt edes venyttämään vaalia toiselle kierrokselle, mikä sai sosiaalisia ja poliittisia uudistuksia sekä naisten aseman kohentamista kannattavat iranilaiset ryntäämään kaduille.
Vaalivilppiepäilyjä tutkinut valvojien neuvosto ilmoitti maanantaina löytäneensä epäselvyyksiä 50 vaalipiirissä. Neuvoston mukaan ne eivät kuitenkaan horjuta istuvan presidentin voittoa. Johtopäätös oli odotettu, koska Iranin todellinen johtaja ajatollah Ali Khamenei oli jo ehtinyt vahvistaa vaalien oikeellisuuden.
Kolme vuosikymmentä shaahinvallan kukistumisen ja islamilaisen vallankumouksen jälkeen Iranissa halutaan uutta muutosta. Väestön enemmistö on syntynyt kumouksen jälkeen, ja kasvava osa kokee fundamentalismin jähmettämän hallinnon ahdistavaksi.
Ajatollahin Iran on vastannut protesteihin niin kuin autoritaarisesti hallitut valtiot tapaavat: turvautumalla koviin otteisiin ja pyrkimällä estämään vapaan tiedonvälityksen. Vaikka ulkomaiset journalistit on ajettu maassa ahtaalle, kaiken tukahduttavan sensuurin pystyttämisessä ei ole onnistuttu.
Internetin miniblogit, twitterit, facebookit, youtubit ja kännyköiden tekstarit ovat uuden ajan viestimiä, joiden kautta tietoa on välitetty tauotta sekä ulos maailmaan että omien kansalaisten keskuuteen.
Kerran alkuun päästyään tällaisten verkostojen voima voi osoittautua islamilaista pakkovaltaa väkevämmäksi.
