Aliot

Suomen Nato-jäsenyys olisi Paasikiven linjan mukaista

TURUN SANOMAT
Presidentti Paasikivi Kultarannan terassilla lukupuuhissa kesällä 1947.
Presidentti Paasikivi Kultarannan terassilla lukupuuhissa kesällä 1947.

ALIO

Paasikiven suhde Venäjään oli kunnioittava mutta kommunistiseen Neuvostoliittoon hän suhtautui epäluuloisesti. Vuonna 1891 Paasikivi opiskeli puoli vuotta Novgorodissa, jolloin hän totesi Suomen ja Venäjän suuren eron.

Silloin hänelle kypsyi vakaumus Suomen kuulumisesta länteen. Sitä vahvistivat myöhemmät tutkimusmatkat Ruotsiin ja Saksaan.

Paasikiven nuoruuden aika oli rauhan ja liberalismin kautta, jolloin laajasti uskottiin Suomen voivan hyötyä välittäjän asemastaan Venäjän luoteisella reunalla. Vielä 1910-luvulla Paasikivi suhteutui kehitykseen positiivisesti, mutta uskoi kaiken riippuvan suurvalta Venäjästä, johon suomalaisten tuli suhtautua positiivisesti.

Ensimmäinen maailmansota ja sitä seurannut Venäjän vallankumous muuttivat tilanteen. Paasikivi tuomitsi jyrkästi bolshevikit ja heihin liittyneet Suomen punaiset.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Saadakseen tukea idän raivoa vastaan Suomen oli saatava tukea lännestä. Keväällä 1918 tukea voitiin saada Saksasta, ja Paasikivi asettui laajaan saksalaisystävälliseen, porvarilliseen rintamaan.

Maailmansodan lopputuloksen seurauksena Suomen oli muutettava ulkopolitiikkaansa.

Venäjän tuntija Paasikivi valittiin Suomen valtuuskunnan johtajaksi Tarton rauhanneuvotteluihin. Paasikiven mukaan Venäjää ei pitänyt nöyryyttää tappion hetkellä, josta Suomi joka tapauksessa hyötyi. Paasikiven linja ei miellyttänyt Suomen oikeistoa ja Paasikiveä kutsuttiin ”ryssän hännystelijäksi”.

Rauhansopimuksen jälkeen Paasikivi katsoi Suomen tilanteen huonoksi. Voimistuvaa Neuvostoliittoa vastaan Suomi ei selviäisi yksin. Olisi hankittava liittolaisia lännestä, ja Paasikivi rakensi tiiviit yhteydet Ruotsiin ja muihin Skandinavian maihin.

Hänen mukaansa yhteinen historia, kulttuuri ja elämäntapa yhdistivät Ruotsin ja Suomen.

Hitlerin aggressiivisen politiikan rikottua Euroopan tasapainon maailmaa Suomi joutui eristyksiin. Vuosikymmeniä Paasikivi oli tutkinut suurvaltojen ja pienvaltojen politiikkaa, ja oli joutunut toteamaan suurvaltojen armottomuuden pieniä kohtaan.

Paasikivi toteaa muistelmissaaan: ”Suurvallat tekevät mitä tahtovat ja pienten on sopeuduttava. Missään olosuhteissa ei pidä joutua toivottomuuteen. Aina on pyrittävä löytämään myönteisiä ratkaisuja."

Lähettiläänä, pääministerinä ja presidenttinä Paasikivi noudatti tätä linjaa. Rauhansopimukset 1940, 1944 ja 1948 olivat Suomelle ja Paasikivelle raskaat. Ottamalla käsiinsä Porkkalan Neuvostoliitolla oli Suomi hallussaan.

Suomen sotilasjohto ja Paasikivi ymmärsivät tilanteen ja noudattivat hyvin varovaista linjaa Moskovan politiikassaan. Suomi joutui kieltäytymään Marshall-avusta, mutta pankkimies Paasikivi onnistui luomaan yhteydet läntisiin finanssipiireihin. Ilman länsiluottoja Suomi ei olisi pystynyt maksamaan sotakorvauksia, jotka sodan jälkeisinä vuosina olivat tarpeen Neuvostoliitolle.

Paasikiven linjana oli vähittäinen lännettyminen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Välittömästi Pariisin rauhan solmimisen jälkeen Suomi haki International Bankin jäsenyyttä ja hakemus hyväksyttiin yksimielisesti syyskuussa 1947. Paasikivi piti sopimusta erittäin hyödyllisenä. Suhteet Neuvostoliittoon olivat tärkeät, mutta niiden varjolla ei saanut unohtaa Suomen kuuluvan länteen.

Suhdetta länteen varjosti sopimus Ystävyydestä, Yhteistyötä ja Avunannosta. Vastaavan sopimuksen Moskova oli tehnyt kaikkien vaikutuspiiriinsä joutuneiden valtioiden kanssa. Niissä Moskova toimi paikallisten kommunistien kanssa. Suomessa Paasikivi kommunistien harmiksi syrjäytti heidät poliittisilta johtopaikoilta muiden puolueiden lähinnä sosialidemokraattien ja maalaisliittolaisten tuella.

Maksamalla tunnollisesti sotakorvaukset Suomi rakensi luottamusta Moskovaan. Siellä luotettiin enemmän Paasikiveen kuin Suomen riitaiseen äärivasemmistoon.

Paasikiven linjana oli vähittäinen lännettyminen. Helsingin olympialaiset 1952 oli näytös, jolla Suomi esiintyi maailmalle ja toi esiin selvästi läntiset tavoitteensa.

Suomi rakensi määrätietoisesti yhteyksiä kansainvälisiin järjestöihin, mutta pitkään esteenä oli Porkkala. Asetekniikan ja strategisten muutosten tähden tukikohdan merkitys väheni, mutta vasta Stalinin kuoleman jälkeen Neuvostoliitto pehmensi ulkopolitiikkaansa.

Tuossa tilanteessa Paasikivi näki tilaisuuden neuvotteluihin ja syksyllä 1955 päästiin neuvottelutulokseen Porkkalan palauttamisesta Suomeen haltuun. Tämä oli lähtökohta lännettymiselle.

Vuonna 1955 Suomi valittiin YK:n jäseneksi ja Pohjoismaiden neuvostoon. Vuoden lopulla Paasikivi kirjoitti päiväkirjaansa: ”Suuria menestyksiä. 1. Porkkala 2. Pohjoismaiden neuvosto 3.Yhtyneet kansakunnat."

Paasikivelle Porkkalan palautus oli tärkein saavutus. Hän iloitsi siitä siinä määrin, että aikalaisten kertomusten mukaan presidentin olemuksesta heijastui ilo ja tyytyväisyys.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Seuraajakseen Paasikivi halusi Kekkosen, joka aktiivisesti lisäsi Suomen yhteyksiä länteen varoen loukkaamasta Neuvostoliittoa. Voidaan sanoa Suomen jatkaneen varovaista Paasikiven linjaa liittymällä demokraattisiin läntisiin yhteisöihin.

Niistä tärkein on puolustusyhteisö Nato, joka vuosikymmenien ajan on vakauttanut maailman rauhaa. Neuvostoliiton vastustuksen tähden Suomi vältti Natoa, mutta Neuvostoliiton hajoaminen muutti Itämeren alueen turvallisuusasetelmat.

Kommunismin ikeestä vapautuneet maat hakeutuivat Naton jäseniksi. On selvää, ettei viimeinen Molotov-Ribbentrop -sopimuksesta kärsinyt valtio voi jäädä demokraattisen puolustusyhteisön ulkopuolelle, vaan liittymällä Natoon se jatkaa Paasikiven linjalla.

Kirjoittaja on Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjän turvallisuuspolitiikan emeritusprofessori.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita uusi viesti
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Aiemmat viestit (1)

Vanhimmat ensin
Vastaa
Turkkulaine
Entä jos
Hyvä kirjoitus.
Se mikä tekstistä pomppaa mieleen on kysymys, että toistaako historia jälleen itseään? Olemmeko nyt siinä käännepisteessä jossa liberalismi ja sen vastavoima alkavat jälleen hakea kierroksia? Päädymmekö jälleen silmittömään sotaan jota seuraa jälleenrakentamisen aika?
Kyllä Natolle, mutta suuri epäilys sille haluaako Venäjä koskaan muuttua. Väittäisin ettei halua.
Haluatko käyttää
Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita vastaus viestiin
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.