Viimeiset talousluvut kertovat taantuman edenneen 1990-luvun laman aikataulua ripeämmin alaspäin niin, että muutaman kuukauden kuluttua joudutaan havaitsemaan, että pudotuksesta tulee ainakin yhtä syvä. Varastojen ehtyminen vääjäämättä elvyttää kansainvälistä kysyntää, mikä mahdollistaa vähintään lievän nousun.
Luojan lykky, ettei maassamme ole suurimittaista autoteollisuutta. Sen alan ylikapasiteetti joudutaan purkamaan ja valtioiden tukiaisia palaa hirmuisia määriä niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa Raunioille jääville tehtaille ei taida jäädä varoja seuraavien polvien tuotteiden tekemiseen, mistä voi tulla vuosikymmenen kuluttua muhkea lisälasku.
Syntynyt lovi julkisessa taloudessa on suuri. Myös Suomen julkiseen talouteen on muodostunut niin valtava lovi, että vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeinen hallitus joutuu korottamaan veroja ja, vaikka kuinka kielletään, menojakin on leikattava. Mielenkiintoista on tulevien vaaliohjelmien lukeminen. Mikä puolue rohkenee laatia realistisimman veronkorotusohjelman ja samalla kykenee saamaan hyvän vaalituloksen? Tuntuu mahdottomalta yhtälöltä.
Alivaltiosihteeri Martti Hetemäen verotyöryhmälle asetettiin tehtäväksi muotoilla elegantti verokokonaisuus. Ryhmän asettaja odotti realistista verokevennysmallia vaalikentille kirmaavien puolueiden huutokaupan hillitsemiseksi. Lokakuussa käynnistyneen taantuman myötä nuo ihanteelliset tavoitteet katosivat viemäriin. Suomen Pankin laskelmat viiden prosentin verojen korotustarpeesta lienevät vielä varovaisesta päästä. Itse en yllättyisi, jos uusi hallitus korotuttaisi arvonlisäveroa kolmella prosenttiyksiköllä heinäkuusta 2011 lukien. Mutta muitakin veroja on korotettava. Tuloverotuksen inflaatiotarkistukset voivat jäädä lepäämään, eihän inflaatiotakaan jää tänä vuonna taloushistoriaan.
Työurien pidentämistä on pidetty yhtenä keinona välttyä aivan mahdottomilta veronkiristyksiltä. Tätä voi olla vaikea myydä juuri nyt lomautettuna ja mahdollisesti irtisanomisuhan alla olevalle.
Uusiutumiskyky
ratkaisee
Kuntasektoria meneillään oleva lama kurittaa erittäin rajusti. Monilla kunnilla on tämän vuoden budjetit menneet uusiksi ja moni kunta on turvautunut lomautuksiin, lomarahojen vaihtamiseen vapaiksi ja vastaaviin leikkauksiin. Tulevat näkymät ovat synkät. Hallituksen tavoitteena oli valtionosuusjärjestelmän uudistaminen ensi vuoden alusta. Nyt näyttää ilmeiseltä, että uudistuksesta tulee torso, kun hyvän mallin luomiseen ei riitä voitelurahoja.
Kuntasektoria vaivaa vielä lukemattomien pienten kuntien tehtävien keskimääräinen tehottomuus. Kansalaiset ovat erilaisista veroprosenteista johtuen aika eriarvoisessa asemassa. Vääriä illuusioita ylläpitää se, että kustannustietous ei ole riittävän läpinäkyvää. Sitran kuntaohjelman vetäjä käytti äskettäin eräässä seminaarissa ilmaisua ”kuntalaitos on suuri suunnitelmatalous”. Palveluiden tarjonta ei tahdo kohdata kysyntää eikä sitä ole aidosti mitoitettu kysyntäjohteisesti.
Uudenlaiseen ajatteluun saattaa johtaa seuraavan esimerkin tarkastelu. Lasten normaali laitospäivähoito maksaa lasta kohti kuukaudessa noin 1 200 euroa, josta lasten vanhemmat asiakkaina maksavat nollan ja 233 euron väliltä tulorajojen mukaan. Mitenkähän tähän julkishyödykkeeseen suhtaudutaan, jos hintalapuksi pannaan 1 000–1 233 euroa? Onnistuisiko kunta ostamaan palvelun perhepäivähoitona viiden lapsen ryhmälle 800 eurolla lasta kohden? Nykyinen laitospäivähoitaja saattaisi hoitaa katraan sekä kunnan että itsensä kannalta edullisemmin. Tässä tarkasteltu 20 prosentin alempi menotaso säästäisi kuntasektorissa noin 300 miljoonaa euroa. Tämä summa on hieman suurempi kuin ensi vuodeksi ennakoitu kunnallisveron korotuspaine. Vaikka tämä esimerkki ei ole mikään asiantuntijalaskelma, vaan taulukkolaskennan tulos, se osoittaa, että uusilla ennakkoluulottomilla ajattelutavoilla voidaan kuntien toimintaa saneerata markkinaehtoisemmin toimivaksi.
Sitran kuntaohjelman puitteissa on käynnistetty kauppakeskuksessa terveyskioskikokeilu, jonka tavoitteena on antaa pieniä toimenpiteitä vaativia palveluja normaalin kauppamatkan kylkiäisenä. Toisena merkittävänä innovaationa on ostaa lääkkeiden annostelu apteekilta ja näin vapauttaa hoitohenkilökunnan työpanosta hoitoon. Jos terveyskeskusten kuormituksesta voidaan leikata erilaisilla toimenpiteillä viidennes pois, henkilökunta voi paremmin paneutua osaamistaan edellyttäviin tehtäviin.
Tämän vuoden alussa ennätysmäärä kuntia teki kuntaliitoksen. Valtakunnallisesti parhaimpina esimerkkeinä voinee pitää Saloa ja Kouvolaa. Näissä suurliitoksissa pohjustettiin mallia, jossa kutakin maakuntaa kohti olisi kolmesta neljään kuntaa. Tällaisilla kunnilla erityisesti sosiaali- ja terveystoimen skaalaedut saadaan käyttöön. Paras-hankkeen sosiaali- ja terveyspiirit ovat edenneet tahmeasti. Havainnoitsijan näkökulmasta näyttää siltä kuin asiakkaan eli kuntalaisen etu ei nousisi keskiöön, vaan byrokraattien pikkupeli takaisi jatkuvuuden.
Kuntien parhaiden palvelukäytäntöjen levittäminen etenee hitaasti. Hyviä kokeiluesimerkkejä on. Ongelma lienee se, että päivittäisjohtamisen vaatima resurssi ei jätä tilaa riittävän laaja-alaiseen havainnointiin. Kerrotaan, että kunnissa ja kuntayhtymissä käyttöönotetuissa tilaaja–tuottajamalleissa ei löydy kahta samalla tavalla toteutettua. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen on itse keksinyt pyörän uudelleen; voipa se olla konsulttien tulonmuodostuksen turvaava tapa toimia.
Yhtä kaikki kun olemme tällaisessa tilanteessa ja talous kriisiytyy, pitäisi rakenteiden kehittämiseen siirtää painopistettä ja nopeasti. Rakennemuutos on jatkuvaa muutosta. Kun parhaillaan elinkeinoelämässä, siis talouden polttoaineessa, rakennemuutos muokkaa ympäristöä aivan uuteen uskoon, ei tämän suunnitelmatalouden pidä antaa jämähtää menneeseen. Tuhkasta nousee uusi fenikslintu yhtä varmasti kuin talouslama joskus helpottaa.
Leikkauslistoja
tekemään
Laman helpottaessa pitää valtionkin toimintoja tarkastella suurennuslasilla. Paljon tehdään päällekkäisiä töitä. Virastopäälliköt vartioivat reviirejään tiukasti. Muutosvastarinta on samanlaista kuin pienissä kunnissa. Vuosi sitten vihjaisin tällä palstalla valtion ns. siirtomäärärahojen käyttöön ottamisesta. Tällä parin miljardin euron potilla voitaisiin valtaviin mittoihin tullutta velkaantumista edes hieman pienentää.
Valtion velkaantumisella ei mielellään nähdä kattoa. Kyllä sellainenkin raja tulee vastaan. Jos ei muuta, niin korkomarginaalit alkavat kasvaa suhteellisen velan paisuessa.
Kun demarit 1995 ottivat vaalivoiton, heillä oli takataskussaan ”Liisan lista” leikkauksista. Se ei kannatusta liiemmin leikannut. Kuten alussa mainitsin seuraavan hallituksen kattaus on ikävä. Olisi ihan terveellistä hahmotella 2–5 miljardin euron leikkauslistat. Olisipa mistä valita.
Kirjoittaja on aiemmin toiminut VATT:n projektijohtajana ja on vapaa tietokirjailija.
