Lööppi houkuttaa ja koukuttaa

Turun Sanomissa oli taannoin mainio juttu Puolalan koulun ensi- ja toisluokkalaisten tekemistä lööpeistä, joiden lähtökohtana olivat tutut sadut. Lööppityyli tunnettiin: Lumikki oksensi omenanpalan ulos! Rohkea possu pelasti veljensä!

Oppilaat olivat lööppejä pohtiessaan päätyneet siihen, että ne ovat jossain määrin huijausta, ainakin muokattua ja liioiteltua totuutta.

Lööppien laatijoilla onkin käytössä iso koukkuvalikko. Siihen turvaudutaan, jos ei ole yhtään uutista, joka puhuttelisi sellaisenaan.

Julkkis on varma nakki, etunimellä tuttuna esitelty. Heikki Saari esittää kirjassaan Isku tajuntaan! yhdeksi syyksi iltapäivälehtien suosioon maaltamuuton, joka hajotti kyläyhteisöt. Korvikkeiksi tulivat julkkikset.

Lehteen tartutaan herkemmin, kun juttu kytketään tunnettuun ihmiseen. Lööppi Nainen vei Sedulta jättisumman herätti uteliaisuuden vapivarmasti.

Uutinen tosin kertoi, että naispuolisen ravintolapomon epäiltiin vuosia aiemmin kavaltaneen Sedu Koskisen puoliksi omistamalta ravintolalta kymmeniä tuhansia euroja. Koskiseen uutinen ei mitenkään muuten liittynyt.

Edellä olevassa lööpissä oli toinenkin tuttu temppu: ajankohtaistaminen. Viime kesänä lööppi huusi: Päivi pelasti Paavon varkailta. Jutussa kerrattiin kaksi lähes kymmenen vuoden takaista tilannetta, joissa Päivi Lipposen ripeä toiminta oli pelastanut pariskunnan matkakassan taskuvarkailta.

Yksi koukku on tahallistaminen, tyyliin Ministeri sytytti autonsa palamaan. Pakkohan on lukea, kuka oli seonnut ja miksi. Juttu kertoi, että auto oli leiskahtanut, kun ministeri oli yrittänyt korjata moottorivikaa. Siis syttynyt vahingossa. Ketä kiinnostaisi?

Kun kyseessä on sankari, voidaan tahdosta riippumaton käänne otsikoida uroteoksi. Marraskuussa 1995 Mika Häkkinen ajoi rajusti radalta Australian Adelaidessa. Hän vajosi koomaan, mistä ensiavun taito ja nopeus hänet kuin ihmeen kautta pelastivat. Seuraavan aamun lööppi tosin tiesi: Mika yllätti lääkärit nopealla toipumisellaan.

Alkutalven lööppi Kuollut mies ajoi jalankulkijan päälle maistui kummitusjutulta. Todenmukainen teksti olisi ollut vaikka Rattiin kuolleen auto vaarana liikenteessä. Onneksi jalankulkija loukkaantui vain lievästi.

Humoristinen sävy lööppiin tulee, jos siinä esine on tulkittavissa toimijaksi. Mieleen on jäänyt hauska esimerkki: Halvarin kipsi poistuu iltapäivällä. Outo sen sijaan oli Punainen Datsun raiskasi tytön.

Monitulkintaisuus on ovela ase. On helppo päätellä, miten lukija tulkitsi vanhan lööpin Liikasen perhe hajoaa. Kyse oli siitä, että Assi Liikanen aloitti työt Suomessa, kun aviomies jäi vielä Brysseliin.

Heikki Koski osallistui Alkon johtajakaudellaan New Yorkin maratonille. Voimat eivät riittäneet, mutta saatiinpa hupaisa lööppi: Koski sammui Nykissä!

Kun eräs kansanedustaja osti asunnon kaupunginosasta, missä entinen miesystävä sattui asumaan, lööppi tiesi: Tanja muutti Saulin viereen.

Lööppitoimittaja voi puolustautua, että kyseessä on vain kärjistys tai tulkintaleikki. Mikäpä siinä, kun jo lapset tietävät pelin hengen. Mutta liian pitkälle lööppihulluus menee, kun samasta, sinänsä traagisesta, kohtalosta revitään sensaatiota viikosta toiseen. Nimeä myöten kyyninen olikin erään mediatutkijan raportti kadonneen lapsen tapauksen käsittelystä: Madeleine myy ja antaa mainioita otsikkoja.

Joskus silmiin osuu lööppimäinen otsikko, joka ei olekaan lööppi, vaan tehty pilke silmässä, kuten Helsingin Sanomien urheiluosaston Huippumalli hakattiin Helsingissä. Juttu kertoi mallin töitä tekevästä, nyrkkeilyä harrastavasta Timo Laineesta, jolle eräs EM-hopeamitalisti oli ollut niin kova vastus, että Laine oli saanut toisen silmän ja poskipään mustaksi.

Pahimmat lööpit eivät hymyilytä. Vaikka lapsetkin tuntevat tyylin, heitä pitää Julkisen sanan neuvoston mukaan suojella. Koska lööpit eivät ole lehden mainoksia, ne eivät ole Mainonnan eettisen neuvoston vaan lehtien vastuulla. Muutamien ylilyöntien jälkeen iltapäivälehdet ovatkin myöntäneet, että rankkuudella on rajansa.

Valehdellakaan ei saisi, joskin raja on sumea. Lööppi kertoi: Miehet naisia tyhmempiä. Juttu tosin tiesi, että brittitutkimuksen mukaan paitsi kaikkein tyhmimpien myös kaikkein fiksuimpien joukossa on kaksi kertaa enemmän miehiä.