Yllätys yllätys! – Suklaamunien muovikrääsä ärsyttää enemmän kuin ilahduttaa
Pidän yllätyksistä. Lapsena pidin etenkin niistä, jotka tulevat suklaakuorissa. Pääsiäisessä parasta olivat yllätysmunat, joiden sisältä paljastui koottavia tai keräiltäviä leluja. Toivotuimpia olivat keräilysarjoihin kuuluneet krokotiilit, kilpikonnat ja muut eläinhahmot. Nelihenkisessä perheessä munia syötiin sen verran paljon, että keräilyhahmojakin ehti kertyä kunnon kokoelma, vaikka niitä tuli vain satunnaisista munista.
Pienen hetken ajan lelufiguureilla oli keräily- ja vaihto- ja leikkiarvoa. Sitten ne hautautuivat laatikon pohjalle, sieltä varaston uumeniin ja lopulta kirpputorille tai roskikseen. Harmi, sillä nyt niillä voisi ansaita moninkertaisesti sen, mitä niistä on aikoinaan maksanut.
Vanhojen Kinder-lelujen arvo saattaa olla jopa tuhansia euroja. Rahallisesti arvokkaimpia ovat yleensä 1970-luvun lelut, mutta myös 1980-luvun lelujen hinnat voivat kohota varsin korkeiksi. Esimerkiksi 1980-luvulla käsinmaalatut Smurffit-, Tao Tao- ja Maija Mehiläinen -sarjojen settien myyntihinnat ovat 100–300 euron luokkaa.
Kalleimmasta Ebayssa myynnissä olleesta lelusetistä on tarjottu liki 900 euroa. Kyseessä on Kinderin adventtikalenteri vuodelta 2005, johon kuuluu 24 hahmoa.
Suklaamunien sisältä löytyy yhä yllätyksiä, mutta ne eivät ole takavuosien lelujen veroisia. Koottava muovikrääsä ei jaksa kiinnostaa edes lapsia – ainakaan muutamaa sekuntia pidempään. Näillä leluilla ei tunnu olevan mitään arvoa. Ne ärsyttävät enemmän kuin ilahduttavat.
Muovikrääsä aiheuttaa monenlaista pahoinvointia, niin henkilökohtaista kuin globaalia. Maapallo hukkuu jo nyt muoviroskaan. Vesistöihin, eläimiin ja ihmisiin päätyvän mikromuovin todellisista vaikutuksista ja haitoista on esitetty vasta arvioita. Muovinkulutusta ja valmistusta tulisi kaikin keinoin vähentää. Siksi vuosittain ympäri maailmaa myydyt miljoonat suklaamunat leluyllätyksineen tuntuvat kestämättömältä ajatukselta.
Lelu- ja suklaamunateollisuus tuskin on pitkään aikaan luopumassa muovin käytöstä, vaikka vaihtoehtoisia materiaaleja kehitelläänkin. Minkälainen voisi olla eettisesti ja ekologisesti kestävä yllätys, josta ilahtuisi niin suklaamunasta yllätystä etsivä lapsi, muovikrääsään kyllästynyt vanhempi kuin maapallo?
Kirjoittaja on toimittaja.
