21 lehtimiestä – joista yksi nainen – alkoi ajaa journalistien etua Turussa 100 vuotta sitten; Nyt on juhlan aika

ALIO

Koskaan sukupolvemme aikana vapaa media ei ole tuntunut yhtä merkittävältä kuin nyt. Venäjä hyökkäsi itsenäiseen Ukrainaan. Suurvaltaoletettu halusi pimittää totuuden, sota ei olekaan sotaa.

Mitä propagandan välineiksi muovatut toimittajat ajattelevat? Yksi heistä uskalsi Venäjän tärkeimmän tv-kanavan suorassa lähetyksessä piirretyn kyltin avulla kertoa, että televisiossa syötetään valheita. Tuo rohkea toimittaja toteutti toiveen, että edes joku kertoisi venäläisille totuuden.

Uskaltaisiko itse tehdä saman, jos uhkana olisi vankeus?

Historia on, kuten se kirjoitetaan. Tässä sihteereillä on iso rooli, pöytäkirja kertoo, mitä päätettiin. Sata ja yksi vuotta sitten Teatterilämpiössä perustettiin Turun Sanomalehtimiesyhdistys.

Sananvapaus oli ajankohtainen asia silloinkin. Painovapauslaki oli juuri poistanut ennakkosensuurin. Yhdistyksen perusti 21 sanomalehtimiestä, joista yksi oli nainen. He halusivat minimipalkan sekä arvostusta työlleen. Ne eivät ole huonoja tavoitteita nytkään esimerkiksi freelancereiden näkökulmasta.

Vuonna 2017 – kun yhdistyksen jäsenistä yhä harvempi oli mies tai töissä sanomalehdessä – vanhasta nimestä luovuttiin. Nykyiseen Turun Journalistiyhdistykseen kuuluu viisisataa varsinaissuomalaista journalistia ja viestijää.

Turun yhdistys on koko sadan vuoden ajan ollut aktiivinen Suomen Journalistiliitossa.

Ammattiyhdistystoiminnan saavutukset ovat usein itsestään selviltä tuntuvia asioita. Alkuun paikallinen yhdistys oli se, joka järjesti tukea työttömyyden ja sairastumisen hetkellä. Työttömyyskassa saatiin vuonna 1960.

Onko yhtä selvää, että freelancertoimittajille työttömyysturva tai työterveyshuolto ovat yhä saavuttamaton etu? Selvää tuntuisi olevan sekin, että naisia ja miehiä ei eroteta palkkataulukossa.

Sekin aika on eletty, kun kustantajat suosittelivat naisille 15 prosenttia pienempää palkkaa.

Isoja parannuksia palkkaan on saatu taistelemalla. Lehdistön lakko vuonna 1972 paransi sietämättömän huonoja palkkoja. Turkulaistoimittaja muistaa, että korotukset saattoivat jopa tuplata tilipussin.

Toinen lakko 1980 ei ollut yhtä menestyksekäs. Työnantaja julkaisi jopa rikkurilehden. Molemmat lakot näyttivät silti ay-toiminnan tarpeellisuuden ja kummankin jälkeen oltiin Turussa käräjillä.

Yhdistys on ollut toimittajille henkireikä olla yhdessä, toimia, kehittyä koulutuksilla ja juhlia. Se on avannut ovia maailmalle järjestämällä 1950-luvulta alkaen matkoja Eurooppaan ja myöntämällä apurahoja, joiden turvin jäsenet ovat saattaneet tutustua vaikka biodynaamiseen viljelyyn Sveitsissä tai hevossiittoloihin Yhdysvalloissa.

Varainkeruussa yhdistys on ollut kekseliäs muun muassa tuomalla Suomeen Armi ja Gil Hilarion sekä perustamalla Ponnahdus pinnalle -laulukilpailun. Sieltä kansan tietoisuuteen nousivat aikanaan niin Matti ja Teppo kuin Tamara Lund.

Yhdistyksen nykytoimintaa on osallistua Turun Kirjamessuille, missä viimeksi avattiin varsinaissuomalaisten journalistien työtä aiheina Estonia, Nokian nousu ja tuho sekä Ruisrock.

Työ on muuttunut ja välineet vaihtuneet. Yhdistyksen alkuaikoina päivänpolttavia uutisia välitettiin myymällä sähkösanomia. Turun Sanomien kovaääninen Kauppiaskadun ja Eerikinkadun kulmassa kertoi uutisia Amsterdamin olympialaisista 1928.

Myöhemmin tulivat puhelinuutiset, teksti-tv ja faksi- sekä digilehti. Nyt toimittajan työhön yhdistyy monen eri ammattikunnan työ. Tahti on kiihtynyt. Viimeisen reilun vuosikymmenen yt-kierteissä Turun Sanomien toimituskin pieneni selvästi.

Yhdistyksen eliniän aikana Turusta on myös kadonnut monia lehtiä, kuten Turunmaa, Uusi Aura, Uusi Päivä ja Turun Päivälehti. Uusiakin medioita on syntynyt.

Yhdistys itse oli perustamassa Radio Auran Aaltoja 1985. Edelleen Turussa julkaistaan maan vanhinta yhä ilmestyvää lehteä, 198-vuotiasta Åbo Underrättelseriä.

Historia toistuu, työ jatkuu. Vuonna 1949 sanomalehtipaperin säännöstely lopetettiin. Vuonna 2022 lehdet pienentävät sivumääriään, koska paperista on pula Suomessa.

Kaikki eivät ole tähtireporttereita – sitä tärkeämpää on ymmärtää, että jokaisen journalistin työ pienintä paikallisuutista myöten on tärkeää vapaan tiedonvälityksen ja demokratian kannalta.

Naakat Turun yllä, Turun Journalistiyhdistyksen vuosisata 1921–2021 julkaistiin viime vuonna. Ja viimein 19.3.2022, koronaviiveen jälkeen, yhdistys juhlii satayksivuotista historiaansa.

Silvàn on Turun Journalistiyhdistyksen puheenjohtaja ja Uusivirta Turun Journalistiyhdistyksen asianhoitaja.