Kolumni

Ihminen, joka ei koskaan tunne vihaa, on kuollut ihminen

Se karjaistaan voimasanoina metsään, se mätkitään yksin kotona tyynyyn tai hikoillaan ulos lenkkipolulla. Yksi vihtoo sen itsestään saunanlauteilla, toinen maalaa sen kankaalle, kolmas purkaa sen pois tietokonepelin roolihahmona.

Sitä ei lyödä puukoniskuna vastaantulijaan eikä nyrkillä elämänkumppaniin. Sitä ei kaadeta hajamielisen tunarin niskaan neljän ruuhkassa eikä syljetä Facebookissa tuntemattoman kasvoille.

Vihan ilmaiseminen on sosiaalisesti säädeltyä. Tietty määrä häpeää tekee hyvää, koska se estää hallitsemattomat vihan purkaukset. Viime vuosina häpeän kynnys vaikuttaa monien kohdalla laskeneen. Toisaalta etenkin moni hyvinvointialan ammattilainen on positiivisuusloukussa. Aina pitäisi olla tsemppifiilis.

Mutta vihan piilottaminenkaan ei toimi, ainakaan loputtomiin. Peitetty raivo tihkuu ulos piikittelynä ja sarkasmina. Passiivis-aggressiivinen ihminen pitää mykkäkoulua ja manipuloi, nujertaa vastustajansa salavihkaa. Joskus peitelty viha kääntyy ihmiseen itseensä. Tuhotaan kohde lyömällä se laimin, näännyttämällä sitä nälällä tai pakkomielteillä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Padottu aggressio voi myös karata maailmaan hallitsemattomasti ja levittää ympärilleen silmitöntä tuhoa. Hillitön viha suuntautuu helppoihin kohteisiin, nuorempiin kavereihin, alistettuihin ja erilaisiin ihmisryhmiin, pienempiin naapurivaltioihin.

Viha lähtee kiertämään. Silmä silmästä, hammas hampaasta. On meidän jengi ja muiden jengi. Mitä poliitikot edellä, sitä kansalaiset perässä.

Viha on inhimillinen tunne, kuten rakkaus tai ilokin. Ihminen, joka ei koskaan tunne vihaa, on kuollut ihminen.

Hallitsematonta suuttumusta pitää opetella hillitsemään. Siinä auttaa, jos itsellä on jokin konkreettinen mutta turvallinen kanava puhdistautua aggressiosta.

Parhaimmillaan vihassa on uljasta voimaa. Se sysää ihmisen puolustamaan rakkaimpiaan ja korjaamaan epäoikeudenmukaisuuksia yhteiskunnassa. Merkittävät muutokset saavat usein alkunsa ripauksesta vihaa, jolla on suitset suussa ja määränpäänä parempi maailma.

Kirjoittaja on rakentavaa vihastumista harjoitteleva jooganopettaja ja kirjailija.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.