Mielenterveydestä on helpompi puhua kuin yksinäisyydestä
PUHEENVUORO
Mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa on viime vuosina pyritty aktiivisesti hälventämään. Omista mielenterveyden haasteistaan sekä terapiasuhteistaan ovat puhuneet avoimesti monet julkisuudesta tutut henkilöt.
Maassa, jossa mielenterveyssyyt ovat merkittävä hyvinvointia kuormittava tekijä ja yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy, onkin tärkeää ja vastuullista vahvistaa kehitystä, jossa mielenterveyden hoito on yhtä luonnollista kuin reikiintyneen hampaan paikkauttaminen.
Keskustelun keskiössä ovat useimmiten mielenterveyttä korjaavat toimet ja niihin liittyvät mielenterveyspalvelujen saatavuusongelmat. Syyt mielenterveydenongelmien taustalla saavat vähemmän palstatilaa.
MLL:n Vanhempainpuhelimen ja chatin palveluissa monen vanhemman mielenterveyttä kuormittavat yksinäisyyden sekä ulkopuolisuuden kokemukset. Konkreettinen yksinäisyys vanhempana on sitä, ettei ole ketään, kenen kanssa jakaa arkikokemuksiaan hyvistä ja huonoista hetkistä lapsen kanssa.
Onnistumiset, ylpeydenaiheet ja huolet koetaan yksin; sairastuessa lapsi hoidetaan kuumeessa ja nuoren tärkeänä päivänä surraan sitä, ettei ole ketään aikuista, jonka kutsuisi valmistujaisjuhliin. Sukulaisverkostot puuttuvat. Ystävyyssuhteita on hankala luoda aikuisena.
Yksinäisyys ei aina ole konkreettista. Osa vanhemmista kertoo sivuutetuksi tai ohitetuksi tulemisen kokemuksista lähiverkostoissaan. Oma ääni ei tule kuulluksi leikkipuistoissa tai vanhempainilloissa. Kukaan ei reagoi omiin viesteihin yhteisissä someryhmissä.
Sivuuttaminen voi olla hyvinkin hienovaraisesti toteutettua ja kokemusta on vaikea pukea sanoiksi. Kohtaamiset eivät anna voimaa, vaan saavat olon tuntumaan epämääräisesti huonolta.
Myös perheiden sisällä koetaan yksinäisyyttä. Yksinäisyyttä tunnetaan, kun puoliso ei ole kiinnostunut omista ajatuksista, eikä vaikeita kokemuksia tai aitoja tunteita pysty jakamaan. Osa tuntee itsensä näkymättömäksi kotonaan; omat sanomiset ohitetaan. Puolison lapsi ei tervehdi. Kumppani vetäytyy aina kun yrittää aloittaa keskustelun.
MLL:n Vanhemman ääni -kyselyssä yli 600 vanhemmasta jopa 52 prosenttia kertoi, että yksinäisyydestä on vaikeaa puhua kenellekään.
Tunne siitä, että ei ole kenellekään tärkeä, on kivulias tila. Ulkopuolisuuden kokemus aiheuttaa mielialaoireita; riittämättömyyden tunteita sekä toivottomuutta. Vanhemman yksinäisyyden kokemuksista kärsii välillisesti myös lapsi. Pahimmillaan se ajaa vanhemman tilanteeseen, jossa toivo katoaa, eikä ympäröivällä elämällä ole mitään merkitystä.
Yksinäisyyden kokemuksista on kuitenkin vaikea puhua. MLL:n Vanhemman ääni -kyselyssä yli 600 vanhemmasta jopa 52 prosenttia kertoi, että yksinäisyydestä on vaikeaa puhua kenellekään. Se, että sosiaalisia kontakteja ei ole, tai lähikontaktit ovat pinnallisia, on monelle kokemuksena häpeää ja riittämättömyyttä tuottava.
Julkisuuden henkilöidenkin kokemustarinoita yksinäisyydestä näkee vähemmän. Omista mielenterveyden haasteista tai terapiassa käymisestä on helpompi puhua kuin siitä, ettei tule kohdatuksi ihmisenä.
Mielenterveyttä vahvistetaan ja toisaalta tuhotaan joka päivä erilaisissa yhteisöissä. Puhetta mielenterveydestä; yksilökeskeisestä hoidosta sekä korjaavista toimenpiteistä tulisikin kohdistaa yhä enemmän yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemusten ennaltaehkäisyyn, mielenterveyttä tukevien yhteisöjen vahvistamiseen.
Kaikki sosiaaliset kokoontumiset eivät automaattisesti tuota hyvinvointia, eikä mielenterveyttä tukeva yhteisöllisyys ole vain jo valmiiksi laajoja sosiaalisia verkostoja omaavien ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta.
Mielenterveyttä edistävät yhteisöt ovat niitä, joihin jokaisen on helppo liittyä ja joista ei hienovaraisestikaan suljeta ketään ulos. Mielenterveyttä edistävissä yhteisöissä ne, joilla sosiaalista valtaa on, käyttävät sitä oikein.
Yksinäisyyttä ei näissä yhteisöissä nähdä yksilön, vaan yhteisön ongelmana. Siellä missä on yhteisöjen ulkopuolelle jääviä, on myös ulkopuolelle jättäjiä. Yksilöjen mielenterveys vahvistuu yhteisöissä, joissa jokainen ottaa vastuuta myös muista. Mahdollisuus vaikuttaa on kaikilla.
Kirjoittaja on päällikkö auttavat puhelimet ja digitaaliset palvelut -toiminnossa Mannerheimin Lastensuojeluliitossa.
