TS Kaupunki

Hyvä trendi, josta tuli kirosana

Hyvinvointiala, johon itsekin kuulun, on viime vuosina rummuttanut siitä. Jokaisen tulisi sitä oppia ja ottaa käyttöön niin vapaalla kuin töissäkin. Itsemyötätunto on tällä hetkellä sana, jonka pelkkä kuuleminenkin tuo monille imelän maun suuhun. Kun jokin aihe nousee trendiksi, seuraa yleensä vastareaktio.

Itsemyötätuntoon pitäisi luottaa, kun elämä potkii päähän. Sitä pitäisi löytyä, kun jälleen kerran on kompastellut lapsenkasvatuksessa tai kuntokuurin noudattamisessa. Organisaatioiden johdolle siitä väitetään tulleen kainalokeppi, jonka varaan rakennetaan kukoistavaa työyhteisöä, vaikka työssä uupunut arvostaisi itsemyötätunnon sijasta uusia rekrytointeja.

Moni miettii, mitä itsemyötätunto oikeastaan tarkoittaa. Miksi pitäisi oppia suhtautumaan itseensä ymmärtäväisesti? Yksi syypää hämmennykseen on nykykulttuurin yksilökeskeisyys. Moni luulee, että itsemyötätuntoa opitaan lähinnä omaksi iloksi. Että tärkeintä on itse voida hyvin ja menestyä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Myötätunto on kultaa, mutta ei ensisijaisesti yksilölle, vaan yhteisölle. Idän viisausperinteissä myötätuntoa neuvotaan opettelemaan suhteessa muihin. Esimerkiksi joogafilosofit tarjoavat neljä harjoitusta, joiden sivuvaikutuksina ihminen alkaa ymmärtää paremmin paitsi muita, myös itseään. Ja kun jokainen tekee samoja harjoituksia rinta rinnan, muuttuu yhteiselo myötätuntoisemmaksi.

Ensimmäiseksi tulisi harjoitella ystävällisyyttä onnellisten ihmisten parissa. Oman lapsen onnistuminen pääsykokeissa on yksi esimerkki, josta vanhempien on helppo aloittaa. Toiseksi opetellaan tuntemaan myötätuntoa onnettomia kohtaan: autetaan kärsiviä lähellä ja kaukana. Kolmanneksi pitäisi opetella iloitsemaan itseään menestyvämpien saavutuksista, ja karistaa kateus ja turha kilpailunhalu, jota etenkin sosiaalinen media ruokkii. Neljäs harjoitus on vaativin: kuinka suhtautua neutraalisti niihin, jotka toimivat väärin tai eri tavoin kuin itse?

Valmiiksi ei tulla viikonlopun pikakurssilla. Riippumatta siitä, minkä perinteen mukaan harjoittelee, edessä on elämänmittainen matka. Mutta onneksi sitä ei tarvitse taittaa yksin.

Kirjoittaja on jooganopettaja ja kirjailija.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.