Hyvä trendi, josta tuli kirosana
Hyvinvointiala, johon itsekin kuulun, on viime vuosina rummuttanut siitä. Jokaisen tulisi sitä oppia ja ottaa käyttöön niin vapaalla kuin töissäkin. Itsemyötätunto on tällä hetkellä sana, jonka pelkkä kuuleminenkin tuo monille imelän maun suuhun. Kun jokin aihe nousee trendiksi, seuraa yleensä vastareaktio.
Itsemyötätuntoon pitäisi luottaa, kun elämä potkii päähän. Sitä pitäisi löytyä, kun jälleen kerran on kompastellut lapsenkasvatuksessa tai kuntokuurin noudattamisessa. Organisaatioiden johdolle siitä väitetään tulleen kainalokeppi, jonka varaan rakennetaan kukoistavaa työyhteisöä, vaikka työssä uupunut arvostaisi itsemyötätunnon sijasta uusia rekrytointeja.
Moni miettii, mitä itsemyötätunto oikeastaan tarkoittaa. Miksi pitäisi oppia suhtautumaan itseensä ymmärtäväisesti? Yksi syypää hämmennykseen on nykykulttuurin yksilökeskeisyys. Moni luulee, että itsemyötätuntoa opitaan lähinnä omaksi iloksi. Että tärkeintä on itse voida hyvin ja menestyä.
Myötätunto on kultaa, mutta ei ensisijaisesti yksilölle, vaan yhteisölle. Idän viisausperinteissä myötätuntoa neuvotaan opettelemaan suhteessa muihin. Esimerkiksi joogafilosofit tarjoavat neljä harjoitusta, joiden sivuvaikutuksina ihminen alkaa ymmärtää paremmin paitsi muita, myös itseään. Ja kun jokainen tekee samoja harjoituksia rinta rinnan, muuttuu yhteiselo myötätuntoisemmaksi.
Ensimmäiseksi tulisi harjoitella ystävällisyyttä onnellisten ihmisten parissa. Oman lapsen onnistuminen pääsykokeissa on yksi esimerkki, josta vanhempien on helppo aloittaa. Toiseksi opetellaan tuntemaan myötätuntoa onnettomia kohtaan: autetaan kärsiviä lähellä ja kaukana. Kolmanneksi pitäisi opetella iloitsemaan itseään menestyvämpien saavutuksista, ja karistaa kateus ja turha kilpailunhalu, jota etenkin sosiaalinen media ruokkii. Neljäs harjoitus on vaativin: kuinka suhtautua neutraalisti niihin, jotka toimivat väärin tai eri tavoin kuin itse?
Valmiiksi ei tulla viikonlopun pikakurssilla. Riippumatta siitä, minkä perinteen mukaan harjoittelee, edessä on elämänmittainen matka. Mutta onneksi sitä ei tarvitse taittaa yksin.
Kirjoittaja on jooganopettaja ja kirjailija.
