Tahdon asia
Monessa koululuokassa suunnitellaan jo ensi kevään luokkaretkeä. Lapset toivovat leirikouluja, huvipuistoretkiä ja ulkomaanmatkoja. Ne ovat reissuja, joilla koetaan kivoja asioita yhdessä, vahvistetaan luokan yhteishenkeä ja luodaan yhteisiä muistoja. Mutta lysti maksaa, ja siksi luokissa mietitään erilaisia varainkeruutapoja.
Lasten vanhemmat eivät ole varainkeruusta yhtä innoissaan. Moni antaisi mieluummin tukun seteleitä kuin suostuisi myymään enää yhtään keksipakkausta, vessapaperirullaa tai sukkaparia.
Kaikki pääsisivät helpolla, jos retkirahat pyydettäisiin suoraan vanhemmilta. Ongelma on siinä, ettei kaikilla ole varaa. Jollekin perheelle sata euroa on pieni raha, toiselle perheelle viiden euronkin lahjoitus voi olla pois kuukauden ruokarahoista. Jokaisella lapsella on kuitenkin oikeus päästä mukaan retkelle perheen taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Siksi tarvitaan varainkeruuta, joilla varmistetaan, ettei yhdenkään lapsen retki jää toteutumatta rahan vuoksi.
Toinen ongelma on se, ettei opettaja saa osallistua varainkeruuseen. OAJ:n mukaan opettajalla ei ole vastuuta rahankeräyksestä eikä hänen tule ottaa vastuuta retkikassasta. Mikäli rahaa päätetään kerätä, huoltajat suunnittelevat ja toteuttavat varainkeruun. Vanhempien, koulun ja opettajan tulee tehdä yksityiskohtainen suunnitelma retken toteuttamisesta ja sopimus varojen keräämistä. Varainhoidolla on oltava vastuuhenkilöt ja tilinvalvojat.
Työläältä ja byrokraattiselta kuulostava tehtävä on omiaan karkottamaan vähäisetkin vapaaehtoiset vanhemmat. Näin kävi omankin lapseni luokan etävanhempainillassa. Olin ainoa, joka ilmoittautui vapaaehtoiseksi, vaikka luokkaretki sai paljon kannatusta vanhemmilta. Onneksi tyttären kaverin äiti lähti varainkeruukumppaniksi, muuten jäisi lapsilta retki tekemättä.
Moni vanhempi vetoaa kiireisiin. Ei ole aikaa osallistua, kun on niin paljon muuta. Väitän, että kahden lapsen yh-äitinä ja yrittäjänä minulla ei ole muita enempää tunteja vuorokaudessa. Niin kun ei ole niillä muillakaan vanhemmilla, jotka pyyteettömästi istuvat vanhempainyhdistysten kokouksissa ja järjestävät päiväkotien ja koulujen lapsille elämyksiä. Kyse on halusta auttaa ja tahdosta tehdä lasten haaveista totta. Siihen pitäisi jokaisella vanhemmalla olla aikaa.
Kirjoittaja on toimittaja.
