TS Kaupunki

Pelon kasvot

Kävelen aurinkoisena syyspäivänä Turun keskustassa, kun kiinnitän huomiota edelläni harppovaan ihmiseen. Vastaantulijoiden kohdalla hän nostaa maskin peittämien kasvojensa eteen tyhjän kestokassin ja kääntää päänsä sivuun. Hänet kohdanneiden kävelijöiden kommenteista ymmärrän, että käytöksen syynä oli pelko koronaviruksen tarttumisesta.

Tapaus on kenties ääriesimerkki, mutta se toi näkyville pelon, jota jotkut ihmiset edelleen kokevat. Entä jos virus onkin muuntunut ja pääsee rokotussuojasta huolimatta tarttumaan minuun? Entä jos tietämättäni tartutan oman läheiseni, joka ei ole terveyssyistä voinut ottaa rokotetta? Monet kysymykset saattavat pyöriä mielessä ja synnyttää ahdistusta.

Pelon tunteminen on tarpeellista, sillä se valmistaa ihmistä kohtaamaan erilaisia uhkia ja selviytymään niistä. Pelon tarkoitus on hyvä: pitää meidät turvassa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Osalla ihmisiä on edelleen varteenotettava, terveysturvallisuuteen perustuva syy olla erityisen varpaillaan koronaviruksen kanssa. Mutta sitten on heitä, jotka voisivat jo suhtautua taudinuhkaan levollisemmin, mutta eivät syystä tai toisesta siihen pysty.

Pelon tunne syntyy aivoissa mantelitumakkeessa, kun taas pelon tunteen havainnointi ja säätely tapahtuvat etuotsalohkoissa. En ole asiantuntija, mutta voisi päätellä, että esimerkiksi kestokassilla varustautuneen kävelijän mantelitumake toimi liiankin tehokkaasti. Pelko ei totellut järjen ääntä.

Jokaisella ihmisellä on omat aiemmat kokemuksensa pelottavista tilanteista. Jos jo kasvuiässä huomaa, että pelkoja voi selättää ja että elämä jatkuu, on helppo myöhemminkin suhtautua luottavaisesti uhkiin ja vieraisiin asioihin.

Korona-ajan lapsille pelko on näyttänyt kasvonsa aikuisten puheissa ja käyttäytymisessä yli puolentoista vuoden ajan. Mietin, millaista esimerkkiä he ovat saaneet pelkojen kohtaamisesta, niiden käsittelystä ja niistä selviämisestä. Pikkulapset ovat tunnetusti eteviä oppimaan mallista. Kohtaavatko he kasvettuaan pelkonsa luottavaisin katsein?

Kirsi Saivosalmi

Kirjoittaja on jooganopettaja ja kirjailija.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.