Kolumni

Sienihulluus

Ruska on värjännyt jo ensimmäiset vaahteranlehdet. Aamut tuntuvat vilpoisilta ja uimavedet kylmemmiltä. Syksy tekee tuloaan, ja sen kyllä huomaa. Jos ei ulos astuessaan, niin viimeistään sosiaaliseen mediaan kurkistaessaan.

Ruskaa ja hämärtyviä iltoja varmempi syksyn merkki ovat Instagramiin ja Facebookiin ilmestyvät lukuisat sieni- ja säilöntäpäivitykset. Ensimmäiset ilmoittavat löytäneensä pari kuivaa ja matojen syömää sientä. Seuraavat panevat vähän paremmaksi, ja kohta asialla ovat todelliset sienihullut, joiden stoorit ja feedit täyttyvät toinen toistaan suuremmista sienisaaliista: tatteja, vahveroita ja kantarelleja pursuavista ämpäreistä, koreista, kuivureista ja pakastimista.

Kukaan ei tiedä mitä kaikilla niillä sienillä tehdään, mutta lisää on saatava. Silläkin uhalla, että samaiset sienet löytyvät vielä vuoden päästä pakastimen kätköistä, kun on tehtävä tilaa uudelle sadolle.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Sienihulluus ei katso ikää tai sukupuolta. Se näyttää iskevän myös niihin, jotka eivät edes pidä sienistä. Näin kävi meillekin. Perheessämme kaksi kolmesta syö sieniä, esikoinen ja minä. Suurimmaksi sienihulluksi viimesyksyisellä metsäretkellä paljastui kuitenkin kuopus, joka ei olisi malttanut millään lopettaa suppilovahveroiden keräämistä, vaikka ei pane niistä yhtäkään suuhunsa.

Parin viime viikon aikana lapset ovat kärttäneet, milloin mennään sienestämään. Metsäretkillä on käyty ja sieniä bongailtu, mutta se todellinen sieniapajien katsastus on vielä tekemättä. Mukaan tarvitaan parhaimmat sienipaikat tunteva pappa ja kunnon eväät. Ehkä leivomme mukaan sienipiirakkaa, jotta saamme viime vuoden viimeiset suppikset käyttöön pakastimen perältä.

Aiemmin keräämämme sienisaalis on ollut kohtuullinen, joten myös minulle lankeava puhdistus-, paisto- ja säilöntätyö on ollut enemmän terapeuttista kuin uuvuttavaa. Yksi hyvä sieniretki riittää, vaikka samalla minua jää harmittamaan kaikki ne metsään jäävät herkulliset sienet, joista kokkaisi monta keittoa, kastiketta ja piirakkaa.

Jos ihan mahdoton sienihulluus joku vuosi iskisi, sienillä voisi tehdä tiliä. Suomessa on yrityksiä, jotka ostavat sienestäjiltä luonnonsieniä ja kuljettavat niitä rekkalasteittain muun muassa Italiaan, jossa suomalaiset tatit ovat suurinta herkkua. Rahakasta herkkutattiapajaa odotellessa nautin vähäiset metsänantimeni voin ja kerman kera.

Kirjoittaja on toimittaja.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.