Pihakirppissesonki
Kesät ovat pihakirppisten sesonkiaikaa. Tämän huomaa ajellessa minkä tahansa suomalaisen pikkukylän hiekkateitä, joiden varsilta löytyy vähintään kilometrin välein kirppiskylttejä, jotka johdattavat milloin vanhaan latoon, millon navetan vintille kyhättyyn kotikirppikseen. Lähes jokaisella Suomen paikkakunnalla varmasti järjestetään myös jonkinlainen iltatori- tai kirppistapahtuma, suurimmissa kaupungeissa useampia. Näistä hyviä esimerkkejä lähiseudulta ovat viime viikonloppuna järjestetty Littoisten pihakirppis ja elokuun alussa olleet perinteiset Portsan pihamarkkinat.
Yksi suurimmista kirppistapahtumista Turussa on tulevana lauantaina järjestettävä Siivouspäivä. Päivän tarkoituksena on, että kuka tahansa voi järjestää silloin oman kirpputorinsa haluamaansa paikkaan, pihalle tai puistoon. Kirpputorit ilmoitetaan päivän yhteiselle nettisivustolle, jonka kartasta kävijät voivat selata käyntikohteita. Aikaisempina vuosina pelkästään Kupittaanpuistoon on kerääntynyt useita satoja myyjiä kauppaamaan itselleen tarpeettomia vaatteita ja tavaroita.
Tuntuu, että kotikirppisten suosio on ollut erityisesti nyt korona-aikana kasvussa. Tämä kertoo todennäköisesti siitä, että ihmisillä on kotoillessa ollut aikaa perata kaappejaan ja kasata sieltä turhaa roinaa myytäväksi.
Itse olen yleistyneestä kirppisinnostuksesta ilahtunut. Jo teini-ikäisestä saakka olen ostanut vähintään 80 prosenttia kaikista ostamistani vaatteista käytettynä itselleni ja myöhemmin myös lapsilleni. Kun vielä parikymmentä vuotta sitten saattoi erityisesti vanhempi ikäpolvi nyrpistää nenäänsä toisten vanhoille vaatteille, on nykyisin arkipäiväistä ostotarpeen yllättäessä selvittää ensin, olisiko tuote mahdollista hankkia uuden sijaan käytettynä.
Toisaalta kirpputorien suosio kertoo myös nykyihmisten kulutustottumuksista; siitä, miten kaikilla on liikaa tavaraa ja miten tavaroita ostetaan enemmän kuin oikeasti tarvitaan. Niinpä jokaisella on myös kaapit pullollaan itselle tarpeetonta tavaraa, jota on mahdollista laittaa kierrätykseen.
Sen sijaan, että aloittaisi konmarituksen ja tavaranraivauksen, kannattaisi ylipäätänsä alkaa miettiä omia kuluttamisen tapojaan. Vaikka kirpputoriostelu onkin ekologista, niin kaikista ekologisinta on ostaa vähemmän.
Kirjoittaja on toimittaja.
