Aliot

Kaikki lukeminen kannattaa – dekkareidenkin!

PUHEENVUORO

Monet tutkijat ovat viime vuosikymmeninä korostaneet erityisesti kaunokirjallisuuden, fiktiivisen proosan ja runouden lukemisen hyvinvointivaikutuksia. Tutkimustulosten uutisoinnissa asiat voivat kuitenkin yksinkertaistua ja vaikutuskeskustelu saattaa muuttua hyötypuheeksi.

Niinpä kun sosiaalisessa mediassa on jaettu romaanin lukemiseen liittyviä tutkimustuloksia, on uutisesta saattanut matkalla kadota olennaisia asioita: ketkä ovat lukeneet, millaisesta lukemisesta on kyse, mitä on luettu, ja millä menetelmillä tulokset on saatu.

Tutkijoille on selvää, että lukemisen vaikutusten tutkiminen on monimutkaista, eikä yksiselitteisille lajihierarkioille ole tieteellisiä perusteita. Kafkan lukeminen ei välttämättä auta empatiavajeeseen tai ahdistukseen, vaan tarkoituksenmukaisempaa voisi olla kahlata läpi populaaria tietokirjallisuutta, josta voi usein löytää myös tarpeellisia suuntaviittoja keskustelu- tai muun lisäavun piiriin hakeutumiseen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Korkeakirjallisuuden hehkuttaminen on johtanut monia myös epätietoisuuteen – kysymään, onko kaikki lukeminen hyvästä ja pitäisikö jotakin lajia suorastaan vältellä.

Kyselytutkimusten mukaan etenkin dekkareiden ja naisten viihteen lukemista häpeillään ja omia mieltymyksiä selitellään. Viihde edustaa kuitenkin suosituinta kirjallisuutta.

Käsitykseni mukaan covid-19-pandemian aikana entistä useampi vaikuttaa hakeutuneen kevyemmän kirjallisuuden, viihteen ja rikoskirjallisuuden pariin. Mitä dekkareiden lukemisesta oikein pitäisi ajatella?

Viihteen pariin ei nimensä mukaisesti hakeuduta ensisijaisesti pohtimaan elämisen merkitystä ja asioiden kompleksisuutta. Rikoskirjallisuudesta ei etsitä systemaattisesti tietoa.

Toki dekkareissa on eroa, ja lajikirjon voi ajatella ulottuvan Donna Leonin tapaisesta yhteiskunnallisesta poliisiromaanista perinteiseen christiemäiseen palapelidekkariin ja kovaksikeitetyn dekkarin lajityyppiin, jota Turun seudullakin viljellään.

Kaikkien näiden pariin tullaan kuitenkin viihtymään ja olemaan – ei aktiivisesti suorittamaan. Äänikirjana dekkareiden lukemisen luonne olemisena ja vastaanottamisena korostuu entisestään.

Eskapismi, todellisuuspakoisuus, nähdään monesti kielteisesti, mutta se voi tarjota olennaisen jaksamis- ja selviytymiskeinon.

Dekkari ei esitä meille vaatimuksia, vaan päinvastoin fiktiona, luotuna maailmana ja erittäin hyvin ennustettavana juonirakenteena se muodostaa aivan erityisen paikan, jonne voi mennä olemaan ja jonne on mahdollista paeta arkipäivän haasteita ja uusia normeja.

Kaikki tämän päälle tuleva on plussaa, lisäarvoa: vaikkapa Fred Vargasista omaksuttu uusi ajatus tai oivallus, koskipa se sitten tunteita, ihmissuhteita tai maailman tilaa.

Eskapismi, todellisuuspakoisuus, nähdään kuitenkin monesti kielteisesti: realiteettien ja todellisuuden välttämisenä tai niiden suoranaisena kieltämisenä, yhteiskunnallisena laiskotteluna.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Toisesta näkökulmasta uppoaminen dekkarimaailmaan ja sen suoma mahdollisuus olemiseen ja arkitodellisuuden häivyttämiseen voi tarjota olennaisen jaksamis- ja selviytymiskeinon – eritoten jos ja kun ihmisellä on haasteita omassa elämässään.

Tutkijat ovatkin nostaneet esille dekkareiden mahdollisuuden tarjota hetken keskeytys mieltä kuormittaviin ja ahdistusta tuottaviin, häiritseviin tai vaativiin ääniin. Dekkarin kaltainen turvallinen genrefiktio voi auttaa myös elämänhallinnan tunteen vahvistamisessa, kun mysteerit selvitetään ja vaikeat elämäntilanteet ratkotaan.

Elämään kuuluu epävarmuus, mutta toisinaan tarvitaan myös väliaikaisia varmuuksia, kuvitteellista elämän palapeliä, johon on – toisin kuin oikeassa elämässä – lisättävissä se yksi puuttuva, aivan tietynmuotoinen pala.

Viihteen ja dekkareidenkin lukemisella onkin kauno- ja tietokirjallisuuden rinnalla arvonsa esimerkiksi kirjallisuusterapeuttisessa työskentelyssä – erilaisten asiakasryhmien ja heidän tarpeittensa kanssa.

Viihteen kuluttamiseen ja dekkareiden lukemiseen liittyvästä paheksunnasta ja syyllisyyden lietsonnasta kannattaisi myös tästä näkökulmasta luopua.

Kirjoittaja on kirjallisuustieteen dosentti, kirjallisuusterapeutti ja kirjallisuusterapiakouluttaja.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.