Olen kirjoittanut näitä TS-kolumneja yli kuusi vuotta. Tämä jää niistä viimeiseksi. Sinä aikana yhteiskunnallisen keskustelun tavat ovat muuttuneet. Perinteisesti poliitikot ovat tavanneet ihmisiä toreilla ja näkyneet lehdissä. Lauantaina kirjoitin facebook-päivityksen aiheesta, joka selvästi puhutteli suomalaisia. Tätä kirjoittaessa sen on nähnyt noin 250 000 ja sitä on jakanut eteenpäin lähes 2 000 ihmistä.
Olen miettinyt paljon sitä, että julkinen keskustelu on muuttunut repivämmäksi. Verbit, joita laitetaan keskustelijan suuhun, ovat ”haukkuu”, ”syyttää” tai ”vaatii”. Uudet mediat ovat syventäneet ihmisten vuorovaikutusta, mutta yhä enemmän samanmielisten kesken. Julkisuudessa keskustelua käydään yhä enemmän toisen osapuolen ohi.
Todellinen vuoropuhelu paremman Suomen rakentamiseksi edellyttäisi ymmärtämiseen pyrkivää keskustelua. Hienoimpia hetkiä kansanedustajana ovat olleet kohtaamiset ihmisten kanssa, joiden ei ehkä olettaisi äänestävän omaa puoluettani. Minä olen oppinut heiltä arjen elämästä työttömänä Lieksassa, kelkkailuyrittäjänä Kilpisjärvellä tai maanviljelijänä Liedossa. He ovat ilahtuneet siitä, että olen ymmärtänyt heidän huoliaan. Olemme havainneet, että jaamme paljon yhteistä.
Haluankin tässä osaltani kumota sen sitkeän kuvitelman, että kestävän kehityksen tavoittelu olisi suunnattu jotakuta vastaan. Näistä periaatteistani kirjoitin myös facebookissa.
SE, ETTÄ JOTKUT syövät kasviksia ja että kasvisruokaa tuodaan enemmän esille tasavertaisena vaihtoehtona, ei uhkaa kenenkään oikeutta syödä makkaraa.
Se, että samaa sukupuolta oleville pareille halutaan yhtäläinen oikeus avioliittoon lain edessä, ei uhkaa heterojen oikeutta avioliittoon tai juuri sellaiseen elämäntapaan, mitä itse pitää hyvänä.
Se, että Suomeen tulee maahanmuuttajia, jotka tekevät töitä tai pakenevat henkilökohtaista vainoa, ei uhkaa ihmisten oikeuksia Suomessa, vaan osoittaa kansainvälistymisen näkemisen vahvuutena ja ihmisoikeuksien kuulumisen kaikille.
Se, että halutaan vähentää autoilun päästöjä sekä lisätä pyöräilyn ja joukkoliikenteen mahdollisuuksia, ei tarkoita sitä, että syyllistettäisiin autolla lapsia kuljettavaa tai töihin menevää ihmistä, vaan että halutaan varmistaa ihmisille kohtuuhintainen liikkumisen vapaus pienemmillä päästöillä, miellyttävämmällä asuinympäristöllä ja paremmalla ilmanlaadulla.
Se, että halutaan vähentää Itämeren ravinnekuormitusta ja lisätä ravinteiden kierrätystä, ei syyllistä maanviljelijöitä tai uhkaa kotimaista ruuantuotantoa, vaan tarkoittaa resurssitehokkaampaan ja puhtaampaan ruuantuotantoon panostamista.
Se, että halutaan suojella uhanalaisia lajeja ja pitää niiden kannat elinkelpoisella tasolla, ei uhkaa metsästystä, kalastusta ja riistanhoitoa, vaan varmistaa myös niiden tulevaisuuden.
Se, että vähemmistöille kuuluu ihmisoikeudet ja että heitä ei saa syrjiä, ei rajoita kenenkään vapauksia vaan varmistaa yksilönvapauksien toteutumista kaikille. Sananvapaus kuuluu edelleen kaikille, vaikka sillä ei saisikaan tavoitella toimintaa tietyn vähemmistön oikeuksien systemaattiseksi syrjimiseksi.
USKON, ETTÄ SUOMI olisi parempi maa, jos yrittäisimme ymmärtää ja hyväksyä toisiamme vähän enemmän ja antaa tilaa erilaisuudelle, johon lukeutuu myös ihan tavalliseksi koettu tavallisuus. Jokainen me olemme tavallisia omalla erityisellä tavallamme.
Iloa silmäkulmaan, rakkautta lähimmäisiä kohtaan, vapautta elämänvalinnoissaan kaikille, tasa-arvoa Suomeen – ja sitä kautta menestystä tälle maalle, kun kaikkien kelpaa ponnistella elämässään eteenpäin.
Ville Niinistö
Kirjoittaja on vihreiden puheenjohtaja
