Kolumni

Rain Kooli: Kesäteatteri on kansallinen terapiaprojekti

Lehmänkellolla annettu kolmas soitto on juuri häipynyt ilmavirran mukaan. Kesäillassa kuuluu hetken ajan vain tuulen suhina viljapellossa ja lehtien kahina puissa. On odottava, lähes maaginen tunnelma.

Ja sitten kuuluu ensimmäinen repliikki tai musiikkikatkelma. Ensimmäinen ääni tai näyttämölle tulo saattaa kertoa paljonkin siitä, mihin ja miten tarina lähtee kulkemaan.

Sisaruskielten, saunan ja sisun lisäksi suomalaisia ja virolaisia yhdistää kesäteatteri-into. Ei niin pientä kylää tai niin nimekästä teatteria, etteikö kelpaisi uhrata osaa kesästä yhteiselle projektille.

Yleisöä tuntuu puolestaan riittävän, vaikka kyseessä olisi pahimmanlaatuinen puskakomedia. Onneksi tällaisia tapaa aina vain harvemmin. Harrastajaporukoiden kunnianhimo ja tekemisen taso ovat tällä vuosisadalla nousseet kohisten.

Ensisilmäyksellä saattaa vaikuttaa jopa oudolta, että kaksi maailman sisäänpäin lämpiävintä kansaa – ellei japanilaisia lasketa – nauttii niin suunnattomasti juuri esiintymisestä, esillä olemisesta, sen katselemisesta ja vuorovaikutuksesta. Ristiriita on kuitenkin näennäinen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kesäteatteri on vapauttava kokemus, osallistuipa siihen näyttämöllä tai yleisön joukossa. Juuri täällä ihminen on monella tapaa aidoimmillaan. Jopa saunassa pystyy piilottamaan todellisen minänsä paljon tehokkaammin kuin kesäteatterin roolihahmona.

Kuka tahansa hiljainen hissukka voi päästää valloilleen sisäisen suureellisuuden halunsa. Kiltiksi pakotettu tai pakottautunut saa kerrankin nauttia paheellisuudestaan. Vuodesta toiseen tehtaalla kolmivuorotyötä painava löytää sisäisen sankarinsa. Lähikoulun keittäjästä kuoriutuu valloittava laulajatähti.

Teeskentelyä onkin arki. Täällä jokainen voi olla oma itsensä.

Sivistystoimenjohtaja nauraa hohottaa kaikelle pieruhuumorille. Pormestari tuijottaa häpeämättä pääosan esittäjän rintavakoa.

Sama pätee myös yleisöön. Katsojat eivät kätkeydy salin pimeyteen ja kohteliaankankeaan seurantaan. Kaikki näkevät toisensa. Reaktiot ovat lomatunnelman, helteen ja toisinaan myös taskulämpimien juomien suoristamat.

Sivistystoimenjohtaja nauraa hohottaa kaikelle pieruhuumorille. Pormestari tuijottaa häpeämättä pääosan esittäjän rintavakoa. Tunteensa patoamaan oppinut pyyhkii yllättäen silmäkulmastaan kyyneleitä.

Kesäteatteri on psykoanalyytikkojen mansikkapaikka.

Maailmassa on paljon pohdittu onnellisuuden olemusta. Näillä leveysasteilla asiaa lähestytään usein sen poissaolon kautta. Mikä meitä vaivaa, miksi olemme niin usein pahoinvoivia kaikesta hyvinvoinnista huolimatta?

Oma kyökkipsykologinen teoriani on, että yksi onnettoman olon pilareista on aidon minän juuttuminen jonnekin pakotettujen tapojen, opittujen normien ja omaksutun sovinnaisuuden häkkiin. Ihminen ei voi olla täysin onnellinen ellei ole sinut itsensä kanssa.

Juuri tämä tekee kesäteatterista niin mahtavan. Se tarjoaa turvallisen tavan löytää tuo yhteys. Kurkottaa itsessään siihen huoneeseen, joka muuten pysyy lukittuna kuin ritari Siniparran satulinnassa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kesäteatteri on siis paljon enemmän kuin kesää ja teatteria. Se on jopa enemmän kuin kulttuuria. Suomalainen – tai virolainen – kesäteatteri on kansallinen terapiaprojekti.

Me kaikki palaamme kesäillasta hiukan parempina versioina itsestämme. Tai no, ainakin aidompina.

Saattaahan olla niinkin, ettei se totuudenmukaisin mahdollinen minä ole nätein mahdollinen.

Kirjoittaja on suomenvirolainen toimittaja ja entinen harrastajanäyttelijä.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.