Aliot

Ajatuspuu kasvaa Aurajoen rannalla

Arto Takala
Hiljattain edesmennyt kirjailija Laila Hirvisaari liikkui poikkeuksellisen mittavassa tuotannossaan jossain määrin myös Varsinais-Suomessa.Kuva Vanhan kirjallisuuden päiviltä Vammalassa vuonna 2004, Laila Hirvisaari (oik.) juttelemassa kirjailija Sirpa Kähkösen kanssa.
Hiljattain edesmennyt kirjailija Laila Hirvisaari liikkui poikkeuksellisen mittavassa tuotannossaan jossain määrin myös Varsinais-Suomessa.Kuva Vanhan kirjallisuuden päiviltä Vammalassa vuonna 2004, Laila Hirvisaari (oik.) juttelemassa kirjailija Sirpa Kähkösen kanssa.

ALIO

Turku-aiheisen kaunokirjallisuuden perinne tuntee useita tekijöitä, joita lukija ei arvaa luonnehtia turkulaisiksi, mutta joiden tuotantoon kuuluu vaikkapa vain yksi teos Auran rannoilta. Tuotannon kokonaisuudessa se saattaa olla satunnainen, mutta merkitykseltään sitäkin arvokkaampi.

Parhaita ja pysyvän aseman saavuttaneita esimerkkejä ei-turkulaisen tekijän Turku-aiheisesta romaanista on Edessä elämän virrat (1984). Se on hiljattain edesmenneen Laila Hirvisaaren (Laila Hietamiehen) 14. romaani; kaikkiaan hän julkaisi peräti 41 vankkaa romaania. Erikoista on, että tämä Turku-kirja ilmestyi maineikkaan viisiosaisen Kannas-sarjan päätöksenä.

Edessä elämän virrat -teoksen maailmaan johdattelee jo Kannas-sarjan neljäs romaani Vierailla poluilla, oudoilla ovilla (1983). Siinä liikutaan Mikkelissä, Jämsässä ja lopulta Mynämäellä. Mutta ratkaisevinta on, että Mynämäeltä siirrytään Turkuun, joka sitten valtaa kokonaisuudessaan romaanin Edessä elämän virrat.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Mynämäkeläiseen elämänmenoon Hirvisaari (1938‒2021) viittasi lukuisissa haastattelulausunnoissaan: "Lähdimme evakkoon Mynämäelle. Jos minut herätetään yöllä, osaan yhä ladella: Mynämäki, Korvensuun kylä, Jäppilän talo. Meidät otettiin siellä suurenmoisesti vastaan. Yhteys mynämäkeläisiin säilyi pitkän aikaa sotien jälkeenkin."

Edessä elämän virrat -kirjan sisäkansiin on painettu sotavuosien Turun kartta, jossa korostuvat erityisesti Kasarminkadun ja Vänrikinkadun tienoot.

Vierailla poluilla, oudoilla ovilla käynnistyy siitä, että Kannas-sarjassa keskeisen Suontaan pienen karjalaiskylän asukkaat ovat evakossa eri puolilla Suomea. Toisia heistä suojelee ympäristön ymmärtäväisyys ja auttavaisuus; toiset joutuvat kokemaan, mitä merkitsee torjunta ja suoranainen vihamielisyys. Huolta tunnetaan rintamalla olevista rakkaista ja kauas jääneistä omaisista.

Henkilögalleriaan kuuluvat niin Helmi-Elisa, Laura ja Arttu kuin Martta ja Aarnekin, kaikki tuttuja suontakalaisia. Kotirintaman kuvauksena Vierailla poluilla, oudoilla ovilla kasvaa laveaan ja vaikuttavaan eeppisyyteen, joka monessa mielessä vertautuu Kannas-sarjan tunnetuimpaan osaan Hylätyt talot, autiot pihat. Se poimi nimensä Yrjö Jylhän legendaarisen Kiirastuli-kokoelman runosta Tuomittu talo.

Hienon sarjan päätösosassa eletään vuoden 1945 kevättä ja suvea. Juuri koulunsa aloittaneella Lauralla on koti Martan ja tämän pienen poikavauvan luona; muita keskushenkilöitä ovat Aarne, Helmi-Elisa ja Karjalainen. Muuhun evakkoaiheiseen kaunokirjallisuuteen Hirvisaari (Hietamies) sitoutuu tiukasti kuvatessaan Lauran kokemuksia, joista ainoastaan mielikuvitusmaailma ja oma erityinen Ajatuspuu tarjoavat vapahduksen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kun Laura kulkee Piispankadulla ja ohittaa Kaskisen kaupan, josta sai nekkuja, hän on ajatuksissaan Pyrkijänmäellä vastapäätä Aurajokea. Mäen korkeimmalla kohdalla seisoo puu; sen haarautuvien oksien keskelle on muodostunut tila, joka on Lauralle kuin pesä. Hän pakeni sinne aina, kun paha olo sai hänet valtaansa. Se oli hänelle Ajatuspuu, Elämänpuu, Tuskanpuu, Kokemuspuu. Siitä kasvaa varttuvan Lauran suuri salaisuus.

Samaan aikaan Helmi-Elisa rakentaa omaa maailmaansa Helsingissä. Hietamies luo koko tuotantonsa vaikeimpiin ja traagisimpiin kuuluvia tilanteita ja ihmissuhteita. Turvan suo yhteinen etninen tausta, josta rakentuvat tuiki välttämättömät suojaverkot.

Kannas-sarjan ilmestymisvuosien aikana, syyssuvella 1982, painettiin tekijänsä miljoonas kirja; tapahtuma oli suomalaisen kirjakulttuurin perinteessä tyystin poikkeuksellinen. Karjalaisaiheen kaunokirjallisen käsittelyn näkökulmasta sangen poikkeuksellinen oli puolestaan kirjavuosi 1983. Silloin ilmestyivät Vierailla poluilla, oudoilla ovilla -romaanin lisäksi Anu Kaipaisen Kaihoja kukkuvat käet, Iris Kähärin Asuu yksin ja Eeva Kilven Elämän evakkona.

Kaipaista, Kähäriä ja Hirvisaarta yhdistää sekin, että heidät kaikki tunnetaan myös näytelmäkirjailijoina.

2000-luvun ensimmäisten vuosien tuotannossaan Hirvisaari palasi myös jatkosodan kuvauksiin. Silloin ilmestyivät Syksyksi kotiin, Koivu ja tähti, Siellä jossakin ja Kallis kotimaa. Nämä neljä teosta kuuluvat Hirvisaaren sota-aiheiseen tuotantoon yhtä kiinteästi ja syvällisesti kuin varhaistuotantokin. Taustoja hän on valaissut muun muassa Salme Sauren teoksessa Laila Hietamies läheltä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Hirvisaaren mittavaan tuotantoon kuuluu useita merkittäviä romaanisarjoja. Kannas-kokonaisuutta edelsivät Lappeenranta- ja Hamina-sarjat ja seurasivat muun muassa Imatra- ja Laatokka-sarjat. Eikä hänen maantieteellinen liikkuma-alueensa suinkaan rajoittunut Suomeen.

Sotavuosien turkulaisesta elämänmenosta kiinnostuneiden kannattaa perehtyä Turun historiallisen yhdistyksen julkaisemaan artikkelikokoelmaan Elämää sotavuosien Turussa 1939 ‒ 1945 (2014). Se luo niin syvällisen, laaja-alaisen ja oivallisesti toimitetun kokonaisuuden, että artikkelikokoelma ansaitsisi huomattavasti suuremman tunnettuuden kuin sillä oletettavasti on.

Asteikko ulottuu tavallisten turkulaisten arjesta kaupungin pommituksiin, kotirintaman maanpuolustustyöstä lasten ja nuorten koulunkäyntiin. Teos sisältää myös aiemmin julkaisematonta kuvamateriaalia.

Omalla tavallaan tähän aihepiiriin luovat valaistusta myös Laila Hirvisaaren kuvaukset samoin kuin Anni Polvan teos Elettiin kotirintamalla.

Kirjoittaja on turkulainen toimittaja ja kriitikko. Hän on julkaissut muun muassa teoksen Kirjojen Turku.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.