Kolumni

Koukussa kylmään veteen

Talven kovimmilla pakkasilla hurahdin siihen niin kuin niin moni muukin. Ystävän houkuttelemana kastauduin Ispoisten uimarannalla hyisen kylmään meriveteen, ja olin kerrasta koukussa. Minä, joka olen koko aikuisikäni inhonnut kylmää ja paleltunut jo pienillä pakkasilla niin, että huulet ovat sinertyneet ja hampaat lonksuneet toisiaan vasten.

Olin tehnyt henkistä matkaani kylmäuinnin pariin jo pari vuotta. Ajatus houkutteli, mutta seura ja rohkeus puuttuivat. Kerran olin käynyt paukkupakkasilla uimahallin ulkoaltaalla ja hengitys oli salpaantua kylmästä. Pelkäsin, että avannossa sydämeni pysähtyisi.

Viime syksynä otin ensimmäiset askeleeni kylmään veteen Impivaaran uimahallin kylmäaltaassa. Aluksi pystyin kastamaan vain jalat, lopulta koko kehon uudestaan ja uudestaan. Sauna ja kylmään veteen dippailu olivat vastustamaton yhdistelmä. Jälkeenpäin olo oli euforinen, samaan aikaan rentoutunut ja energinen. Sitä tunnetta janosin lisää, mutta sitten korona sulki uimahallin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kynnykseni pulahtaa avantoon oli kuitenkin madaltunut enkä tarvinnut houkuttimeksi enää edes saunaa. Pakkanen ja kylmä pohjoistuuli nipistelivät märkää ihoa, kun vaihdoimme kaverin kanssa laiturin reunalla lämmintä ylle. Sormia paleli niin, että oli vaikea saada kintaita käteen. Kylmyys unohtui, kun kehon ja mielen valtasi uskomaton hyvänolontunne, jollaista en on ollut kokenut aiemmin.

Vaikka avanto- tai kylmävesiuinti on varsin suosittua, sen terveysvaikutuksia ei ole tutkittu kovinkaan paljon. Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että avantouinnissa erittyy endorfiinia eli mielihyvähormonia. Kylmävesiuinnilla voi olla myös immuunipuolustusjärjestelmää aktivoivaa vaikutusta, ja lisäksi sen on todettu helpottavan reumaattisia kipuja.

Paleleminen ei lähtökohtaisesti ole erityisen terveellistä. Kylmä aiheuttaa kehossa stressireaktion, jossa kehoon erittyy stressihormoneita. Oman kokemukseni mukaan stressi kuitenkin huuhtoutuu kylmään mereen samoin kuin kiire, huolet ja murheet. Avannosta kotiin ajelee aina iloinen ja onnellinen nainen hymy kasvoilla. Kylmän veden lisäksi hyvää mieltä tuottavat uintikaverit ja ajatus siitä, että voin kulkea kaupungilla kotiin pelkässä kylpytakissa ja villasukissa.

Kirjoittaja on toimittaja.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.