Aliot

Muovi on ajassamme muotoutuva kulttuuriperintö

Marttiina Sairanen
Moni roska kulkeutuu mereen kaduilta sadeveden mukana. Viime syksyn kampanjassa kaivojen kansiin liimattiin tarroja, jotka muistuttavat, etteivät tupakantumpit ja muovi kuulu katukaivoon.
Moni roska kulkeutuu mereen kaduilta sadeveden mukana. Viime syksyn kampanjassa kaivojen kansiin liimattiin tarroja, jotka muistuttavat, etteivät tupakantumpit ja muovi kuulu katukaivoon.

ALIO

Kun katselet ympärilläsi olevia esineitä ja pintoja, sinun on kenties helppo todeta monet kertakäyttöiset esineet muovisiksi. Moni saattaa kuitenkin kompastella pitkään käytössä olevien tuotteiden muovisuuden tunnistamisessa, koska muovit imitoivat usein muita materiaaleja. Muovia sisältävät tuotteet voivat näyttää esimerkiksi puulta, metallilta, nahalta tai puuvillalta.

Muovia voi olla esimerkiksi huonekalujen verhoiluissa, maaleissa, lakkapinnoissa, komposiittimateriaaleissa kuten lastulevyssä, toimistotarvikkeissa, kirjoissa, koriste-esineissä, tekstiileissä, elektroniikassa sekä lattia- ja seinämateriaaleissa. Mitä uudemmasta tuotteesta on kyse, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se sisältää muovia.

Muovit ovat ihmisen luomia materiaaleja, joita on tuotettu yhä kiihtyvässä tahdissa erityisesti 1950-luvulta lähtien, ja puolet koskaan tuotetusta muovista on tuotettu viimeisten 15 vuoden aikana.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Muovi ei myöskään ole ainoastaan yksi materiaali, vaan suuri joukko erilaisia synteettisiä materiaaleja, joita yhdistää niiden kemiallinen polymeerirakenne ja lisäaineet, joilla polymeereistä tehdään erilaisiin käyttötarkoituksiin soveltuvia muunnelmia. Muoveista jokainen myös käyttäytyy eri tavalla ympäristöönsä ja aikaan nähden.

Muoveihin liittyy runsaasti hyviä puolia. Ne ovat 1800-luvun lopun jälkeen mahdollistaneet lukemattomia uusia keksintöjä ja käytäntöjä, ja ovat nykyään keskeisessä roolissa esimerkiksi terveyteen, hygieniaan ja turvallisuuteen liittyvissä tuotteissa. Myös koronavirus on tuonut arkiseen materiaaliseen kulttuuriimme lisää muovia sisältäviä tarvikkeita, kuten kasvomaskeja ja visiirejä.

On kuitenkin vaikea tietää, minne muovit lopulta joutuvat niiden käytön jälkeen. Osa muoveista päätyy kierrätykseen, osa poltettavaksi jätteeksi, osa ravintoverkkoon, ja osa jää koteihin tai museoihin oleilemaan pitkäksi aikaa. Useat muovit ovat myös maineestaan huolimatta epävakaita materiaaleja.

Muovien kemiallinen hajoamisprosessi voi kokonaisuudessaan olla äärimmäisen pitkä muovityypistä riippuen. Livahtaessaan jätteiden käsittelyn prosessien ulkopuolelle, voi kestää jopa vuosisatoja ennen kuin muovinen esine on täysin hajonnut. Ensimmäiset merkit muovin hajoamisesta voivat kuitenkin ilmetä jo joidenkin vuosien tai vuosikymmenten jälkeen muovisen tuotteen valmistuksesta.

Ikääntyessään muovit käyttäytyvät kummallisilla ja arvaamattomilla tavoilla. Muovi voi esimerkiksi muuttua tahmeaksi, kellastua, murentua tai alkaa haista. Muovisen esineen pinnan tahmaisuus voi johtua siitä, että muovin sisältämät lisäaineet nousevat muovin pintaan.

Joistakin muoveista puolestaan haihtuu terveydelle haitallisia yhdisteitä. Tällaisia muoveja ei tee mieli käyttää, koskea, haistaa eikä mielellään katsoakaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Muovien ominaisuudet ja ikääntyminen ovat kemiallisia prosesseja, joita harva ihminen tuntee. Polymeerirakenteiden ja lisäaineiden vaikutus muovien ominaisuuksiin ja hajoamiseen näkyy muoveissa, jos näitä merkkejä osaa tulkita. Harvalla on kuitenkaan mahdollisuutta tai edes kiinnostusta ymmärtää muovien kemiallisia kiemuroita, vaikka muovien kanssa on elettävä joka päivä.

Kun perehdymme tarkemmin muovien käyttäytymiseen, saatamme huomata, ettei tieto aina lisää tuskaa. Sen sijaan tieto muovin ongelmallisista puolista saattaa helpottaa muoveihin liittyvissä käytännön valinnoissa, ja johtaa muutokseen arkisessa kulttuurissamme.

Kun tiedostamme muovin pitkäikäisyyden sekä sen, ettei jatkuvasti lisääntyvä muovin määrä luonnossa vähenny ilman muovin käytön vähentämistä, olemme luultavasti tarkempia sen suhteen, missä tuotteissa haluamme muovia olevan, ja mihin kaikki käyttämämme muovi päätyy. Alamme myös tehdä ekologisesti kestävämpiä valintoja, jotka vaikuttavat nykyiseen muovin tuotantoon.

Yhteiskuntatieteellinen jätetutkimus on tarkastellut viimeisten vuosikymmenien aikana yhä enemmän ihmisen ja kertakäyttöisen muovin suhteita ja sitä, kuinka niinkin kestävä materiaali kuin muovi on muuttunut kertakäyttökulttuurin symboliksi.

Luontoa kuormittaville muovityypeille on myös etsitty korvaajia biohajoavista muoveista. Muovinen kulttuuriperintö on puolestaan uusi, mutta sitäkin tärkeämpi tutkimuskohde.

Kulttuuriperinnön tutkijat Rodney Harrison ja Cornelius Holtorf ovat suunnanneet alan tutkimuksen huomiota yhä enemmän kohti tulevaisuuden kulttuuriperintöä, jota tuotetaan tässä ajassa. Onkin mielenkiintoista ajatella, että suurin osa nykyaikana tuotetusta muovisesta perinnöstä näyttäytyy tuleville sukupolville vaikeana perintönä, kuten mikromuovina ja jätteenä. Näiden aiheuttamat ongelmat vaativat ennen pitkää ratkaisuja.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tulevaisuuden kulttuuriperinnön näkökulmasta on syytä suunnata katseet kertakäyttöisistä muoveista kohti niitä muovisia tuotteita ja toimintatapoja, jotka säilyvät joukossamme pitkään. Eräs perintö, jota tulevaisuuden sukupolvet voisivat arvostaa, on taito elää muovien kanssa. Näiden taitojen opettelu lähtee liikkeelle siitä, että opimme tunnistamaan muovit muoveiksi.

Kirjoittaja on filosofian maisteri. Hän työskentelee projektitutkijana Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa ja valmistelee väitöskirjaa muovisesta kulttuuriperinnöstä.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.