Kolumni
Satu Rasila:

Janoisena erämaassa

”Elämä ei imitoi taidetta. Se imitoi huonoa televisio-ohjelmaa”, sanoi aikanaan Woody Allen. Tämä ajatus on kuluneen vuoden aikana tuntunut tulevan todeksi. Kun elävä taide kaikkine muotoineen on puuttunut elämästämme, ovat vuorovaikutuksesta voimaa saavan ajattelun peilauspinnoiksi jääneet suoratoistopalvelujen sisällöt ja sosiaalinen media.

Vuorovaikutuksen merkitys on olennainen suhteessa ajatteluumme. Maailmankuvamme ja ihmiskäsityksemme kehittyvät vuorovaikutuksessa, tapahtuu se sitten ihmiskontaktin tai taiteen kautta. Taidekokemus tarjoaa meille mahdollisuuden selvitellä omaa suhdettamme yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja erilaisiin tapoihin ajatella.

Kun me seuraamme teatterissa fiktiivisen tarinan käänteitä, me peilaamme niitä omaa kokemushistoriaamme vasten. Kun me liikutumme näytelmän henkilön puolesta, me käsittelemme samalla omia kolhujamme. Ja kun me räjähdämme nauruun yhtä aikaa satapäisen yleisön kanssa, me tiedämme, että meissä kaikissa on jotain samaa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Elävän taiteen vuorovaikutuksen voima on siinä, että tapahtuakseen se vaatii meitä kokoontumaan yhteen. Meidän välissämme ei ole applikaatioita eikä pätkivää nettiyhteyttä, vaan me katsomme yhdessä elävää ihmistä; näemme näyttelijän kyyneleet, laulajan hikipisarat, aistimme pakahtuneet tunteet silmänluomen räpäyksen mittaisesta eleestä. Yleisönä me vaistoamme myös toistemme läsnäolosta kumpuavan energian keskittyessämme kuuntelemaan ja reagoimaan.

Vuoden 2019 lopussa WHO julkaisi laajan kulttuurin ja hyvinvoinnin yhteyksiä kartoittavan raportin. Raportti kattaa yli 3 000 tutkimusta, joiden pohjalta on vahvaa näyttöä taiteen ja kulttuurin merkityksestä sekä hyvinvoinnin tuottamisessa että sairauksien hoidossa ja ehkäisyssä.

Tiedetään muun muassa, että taidekokemukset aktivoivat aisteja, lisäävät sosiaalista kanssakäymistä ja fyysistä aktiivisuutta. Tiedetään myös, että elävä musiikki ja teatteriesitykset ovat vähentäneet ahdistusta ja kipua.

Nyt jos koskaan me tarvitsisimme yhteistä kokemusta nauramisesta, liikuttumisesta, provosoitumisesta.

Henkiselle hyvinvoinnille taiteella on erityinen merkitys emotionaalisella ja sosiaalisella tasolla, taiteen antaessa äänen monenlaisille keskenään erilaisille ihmisille ja siten laajentaessa käsitystä normaalista. Tästä seuraava tunne osallisuudesta ja omien tunteiden oikeutuksesta lisää puolestaan elämänhalua. Taidekokemukseen eläytyminen auttaa käsittelemään elämän epävarmuutta – ja mikä ehkä tärkeintä, taiteen kautta kivulle ja kärsimykselle on mahdollista löytää jotain merkitystä.

Tämä kaikki taiteen merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille on siis tiedetty jo ennen koronaa. Asiaa on pidetty niin tärkeänä, että on keskusteltu taiteen saavutettavuudesta. Taidetta ja kulttuuria on pidetty ihmisyyteen olennaisesti kuuluvana perusoikeutena, osana ihmisarvoista elämää. Ja juuri nyt tämä on meille kaikille saavuttamattomissa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Esittävän taiteen arvon todellakin ymmärtää, kun sen on menettänyt. Nyt jos koskaan me tarvitsisimme yhteistä kokemusta nauramisesta, liikuttumisesta, provosoitumisesta. Me tarvitsisimme vuorovaikutuksen tuomaa iloa ja vahvistumista, jotta saisimme häädettyä eristyksen aiheuttamaa yksinäisyyttä ja ahdistusta loitommas, jotta näkisimme itsemme vasten tätä kummallista maailmanaikaa, jotta näkisimme toiveikkuutta, jotta voisimme edes mielikuvissamme käväistä jo siellä, missä tämä kaikki on ohi.

Olla janoisena erämaassa, nähdä haihtuvia näkyjä keitaista, joissa soitto soi ja ihmisjoukko tanssii ja nauraa. Uskoa siihen, että tälläkin Saharalla on jossakin reunansa.

Kirjoittaja on Turun kaupunginteatterin dramaturgi.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.