Aina etätöissä
Korona-aikaa on nyt takana vuosi ja moni on päässyt kokemaan tämän vuoden aikana etätöiden ihanuuden ja kamaluuden. Koska olen freelance-toimittaja, olen itse ollut etätöissä jo kymmenen vuoden ajan – eikä minulla vieläkään ole äänieristettyä työhuonetta, puhumattakaan ergonomisesta työpisteestä. Vaikka itse asiassa melkein on.
Aloitin toimittajaurani keittiönpöydän äärestä, jossa naputtelin läppärillä lehtijuttuja väistellen samalla muun perheen aamupalatarvikkeita ja vastaillen lasten kysymyksiin. Pari vuotta myöhemmin tajusin vihdoin ostaa oman työpöydän, jonka sijoitin kodin ainoaan vapaaseen tilaan, yläkerran ala-aulaan. Kun muutimme muutamaa vuotta myöhemmin, sijoitin nyt jo suuremmaksi kasvaneen työpöytäni makuuhuoneeseen, jossa, kaikista asiantuntijoiden varoitteluista huolimatta, olen saanut nukuttua yöni aivan hyvin, vaikka työpöytä sijaitseekin vain metrin päässä sängystä. Enkä voisi enää kuvitellakaan tekeväni töitä tilassa, jonka huoneen ovea ei saisi suljettua muun perheen mölinältä.
Vuosien varrella olen etätöissä oppinut sen, että lounasruoka on oltava jääkaapissa aina valmiina tai muuten työpäivästä vierähtää hyvä tovi kokkailemiseen. Lounasruuan lisäksi myös jumppamaton pitää aina olla valmiina mahdollisimman näkyvällä paikalla kulkuväylällä työpisteeltä vessaan. Näin on edes pieni mahdollisuus muistaa välillä venyttää itseään tietokoneella kököttämisen lomassa.
Tärkeä taito etätöissä on myös sulkea silmänsä kodin sotkuilta. Tiskivuoria ja pyykkikasoja vilkaistessa pitää muistaa, että siivooja tulee käymään vasta illalla – eikä sillä väliä vaikka siivooja olenkin minä itse.
Ja vaikka minulla ei ole sähköpöytää tai äänieristettyä työhuonetta, olen löytänyt kotoani näihin toiseksi parhaan ratkaisun, täydellisen etätyötilan, joka löytyy miljoonista suomalaisista kodeista. Tilassa on kodin paras äänieristys ja täydellinen seisomatyöpiste – hieman lauteiden korkeuksista riippuen.
Kirjoittaja on toimittaja.
