Puheenvuoro

Tulipalo leimahti tois pual jokke

Arkisto/Turun Sanomat
Paraisilla syntynyt kuvataiteilija G. W. Finnberg ikuisti Turun palon tuoreeltaan teokseensa Turun jäännöksiä (1827). Carl von Schéele teki piirroksesta litografian.
Paraisilla syntynyt kuvataiteilija G. W. Finnberg ikuisti Turun palon tuoreeltaan teokseensa Turun jäännöksiä (1827). Carl von Schéele teki piirroksesta litografian.

ALIO

Fraktuurakirjasimen käyttöön ei nykyisin enää juurikaan törmää. Säännön vahvistavista poikkeuksista tunnetaan parhaiten kaksi: Turun Sanomien etusivun logo ja Sisu-pastillien pakkaus.

Sisu-pastillienkin historia juontuu Turusta. Sisun kotisivuilta käy ilmi, että yhä käytössä oleva logo suunniteltiin Turun Kivipainossa 1920-luvun lopulla. Samoihin aikoihin turkulainen Paavo Nurmi juoksi Suomea maailmankartalle.

Fraktuura-aiheinen johdanto sallittaneen, kun puheeksi tulee yksi ensimmäisistä suomenkielisistä romaaneista. Kun hankkii käsiinsä ensipainoksen K. J. Gummeruksen teoksesta Ylhäiset ja alhaiset, on ryhdyttävä totuttelemaan kulmikkaan fraktuuran lukemiseen. Gummeruksen tunnetuin teos kuuluu saman vuoden kirjauutuuksiin kuin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä (1870).

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Gummeruksella (1840‒1898) ei juurikaan ollut kytköksiä Auran rannoille, mutta kun fraktuura alkaa sujua, on mukavaa tarkkailla turkulaisten aihelmien soljumista Ylhäisten ja alhaisten lehdille. Ylhäiset ja alhaiset on tärkeimmiltä osiltaan vuoden 1827 Turun katastrofaalisen palon kaunokirjallisten kuvausten klassikko, yksi ensimmäisistä ja aiheeltaan yhä harvinainen.

Tarkkaan ottaen on ensin palattava vuoteen 1864, jolloin Gummerukselle eniten mainetta tuottanut teos hieman suppeampana ilmestyi Suomettaren palstoilla följetongiromaanina, jatkokertomuksena. Siinä vaiheessa Ylhäiset ja alhaiset tunnettiin vielä nimellä Johannes, töllin lapsi.

Kerronnan ytimessä loimuavat jo varhaisversiossa Turun palon liekit, jotka eivät ole sammuneet romaanin lopullisessakaan asussa. Palo syttyi Aninkaistenmäellä, nykyisen Maariankadun alkupäässä. Nykyisille kulkijoille asiasta kertoo Maariankatu 2:n katetun jalkakäytävän pintaan kiinnitetty muistolaatta.

Gummeruksen kerrontaa on mielenkiintoista vertailla Turun yliopiston kulttuurihistorian professorin Hannu Salmen videoon ja artikkeliin, jotka valaisevat osuvasti suurpalon katastrofiuutisointia (Historia nyt!, 2020).

"Lähimmäiset naapurit kuulivat huudon", Gummerus aloittaa. Kieli kalskahtaa, dramatiikkaa ei puutu.

"He tulivat apuun; he pelkäsivät omia huoneitaan. Vaan mikä voi sammuttaa tulimeren, jonka laineet ulottuvat huippuinensa huoneiden korkeudelle saakka. Silmänräpäyksen rätisee tuli vihoissaan, kun on joku uskaltanut ruveta sitä häiritsemään. Sitten se yltyy yltymistään näyttäen voimattomille ihmisille valtansa suuruuden."

J. V. Snellman viljeli Aleksis Kiven sanankäytöstä saksan kielen sanaa schwung, vauhti, puhti. Sama sopii Ylhäisiin ja alhaisiin: "Mikä on se kaiku, joka kummallisesti säveltää tätä tulen omituista laulua? Tuomiokirkon kellot soivat! Jo tietää Turku palavansa; vaan mitä voi se siihen? Yhä enemmän kiihtyy tuli."

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Oman kappaleensa saa Turun akatemian kirjaston järkyttävä tuhoutuminen: "Mikä kumma! Ilma ja tuli ovat täynnä palavia papereita, jotka liehuvat tuulen käsissä! Ne ovat Suomenmaan kalliimpia muistoja, jotka nousevat taivaalle, loistavat ja sammuvat. Ne ovat Akatemian kirjaston aarteita, joita tuli lainaa."

Aikalaiskritiikiltä eivät jääneet huomaamatta Gummeruksen omintakeiset piirteet. Eino Kauppinen mainitsee tutkimuksessaan Kirjallinen Kuukauslehti (1952), että aikansa johtava aikakauskirja luonnehti Ylhäisiä ja alhaisia ykskantaan "mielenkuvituksesta rikkahimman miehen tekemäksi".

Gummerusta ei ole kirjallisuudenhistorioissa unohdettu, mutta paljon vähemmän hänestä tiedettäisiin, ellei turkulaisen kirjailijan ja kouluneuvoksen Sampo Haahtelan (1908‒1993) varhaistuotantoon sisältyisi seikkaperäistä elämäkertaa Uskollinen sydän. Nummenmäellä varttunut ja Turun yliopistosta valmistunut Haahtela lähti ensimmäisiksi opettajavuosikseen Somerolle sekä sieltä Haapamäelle ja Jyväskylään.

Keski-Suomessa Haahtelasta tuli Gummeruksen kirjailija; häneltä tilattiin myös kustannusliikkeen perustajan elämäkerta. Vaikka Haahtela allekirjoitti Uskollisen sydämen esipuheen Turussa syyssuvella 1947 palattuaan kotikonnuilleen, perinpohjaisen tutkimustyön hän oli tehnyt viimeisinä Jyväskylän-vuosinaan. Se on ensimmäisiä ja yhä lukukelpoisia biografioita suomalaisen kustannustoiminnan varhaisista merkkihenkilöistä.

Kaikkia Turun palon kaunokirjallisia mainintoja luettelematta huomio kiinnittyy semmoiseen harvinaisuuteen kuin Marja-Liisa Vartion romaaniin Tunteet (1962). Vartiolla oli yhtä vähän Turku-yhteyksiä kuin Gummeruksella, ja hänet muistetaan parhaiten loistavista romaaneistaan Se on sitten kevät, Kaikki naiset näkevät unia ja Hänen olivat linnut.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Mutta Tunteet-romaanissa liikutaan paljonkin Aurajoen rannoilla; juuri Turussa tapahtuu juonenkuljetuksen kannalta ratkaisevia seikkoja. Kun miespäähenkilö Hannu esittelee luennoinnista kylläkseen saaneelle Inkerille Turun tuomiokirkkoa, hän toistelee myös: "1827 suuri tulipalo, koko Turku paloi ja tämä kirkkokin tärveltyi, koko sisustus täydellisesti." Kirjallisuudentutkija Esko Ervasti tähdentääkin Välivaihe-teoksessaan, että näin painokas viittaus vuosilukuun merkitsee kannanottoa paitsi traditionaaliseen kielimuotoon myös perinteiseen topokseen, paikkaan.

Kokonaan uudelle tasolle Turun palon kaunokirjallinen käsittely siirtyi kirjailija ja pelisuunnittelija Mike Pohjolan hienossa romaanissa 1827 (Gummerus 2016). Sen taustalta on hyvä muistaa myös Turun nuoren teatterin erinomainen hevimusikaali 1827 Infernal Musical (2011), jonka käsikirjoitti Pohjola ja ohjasi Juha-Pekka Mikkola. Kenties viimeistä roihuavaa sanaa ei ole vieläkään lausuttu.

Kirjoittaja on turkulainen toimittaja ja kriitikko. Hän on julkaissut muun muassa teoksen Kirjojen Turku.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.