Kolumni

Somehiihtoa

Tänä talvena on pitkästä aikaa päästy hiihtämään eteläisessäkin Suomessa. Ja se on kyllä nähty ja kuultu. Sosiaalinen media on muuttunut yhdeksi pitkäksi hiihtoladuksi ja pipopäisiksi sivakoijiksi. Omille seinille luetellaan jo lykittyjä kilometrejä ja ihastellaan viikonloppujen aurinkoisia hiihtokelejä.

Sellaisetkin ihmiset, jotka eivät muulloin harrasta mitään urheilua, satunnaisia metsälenkkejä lukuunottamatta, tuntuvat löytäneen nyt hiihtoladuille. Somen lisäksi hiihdetyistä kilometreistä halutaan kertoa myös satunnaisille vastaantulijoille, ja työpaikan kahvipöydässä vertaillaan karvapohjasuksien ominaisuuksia sekä teknisten kerrastojen lämmönpitävyyttä.

Minä en hiihdä, enkä ole koskaan ymmärtänyt hiihdosta vouhkaamista. Jokainen saa toki nauttia mistä urheilulajista haluaa, mutta minulle hiihto on vain yksi laji monien muiden joukossa. Siksi en aina ymmärrä, miksi hiihdetyt kilometrit ovat kuin kansalaisvelvollisuuden täyttämistä, joista on hyvä tiedottaa myös kaikille kanssahiihtäjille – eihän kukaan luettele somessa tekemiään askelkyykkyjäkään. Tätä en tosin useinkaan uskalla sanoa ääneen, varsinkaan vanhemmille ihmisille, joille hiihtäminen on pyhä asia. Suomessa kun hiihtämisellä on pitkät, pyhät perinteet, eikä hiihtämistä saa mollata. Kouluun on hiihdetty ja sodassa on hiihdetty.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ennen hiihtolomakin oli oikeasti hiihtämistä varten. Wikipedian mukaan eräs voimistelunopettaja ehdotti Kasvatus ja koulu -lehdessä vuonna 1926, että koululaiset tarvitsisivat työskentelyn vastapainoksi loman: ”keväthangilla hiihtäessään lapset saisivat raitista ilmaa ja kestävyyttä lopun lukuvuoden puurtamiselle”. 1933 Kouluhallitus hyväksyi idean ja hiihtoloma otettiin käyttöön.

Mutta entäpä jos tämä samainen voimistelunopettaja olisikin ollut hiihtämisen sijaan innostunut vaikkapa ratsastamisesta ja ratsastuslomasta olisikin tullut Suomessa perinne? Nykyisin sen sijaan että lomalla suunnattaisiin sankoin joukoin pohjoisen hiihtokeskuksiin, ratsastustallit pursuaisivatkin sopivaa ponia etsiviä perheitä, sillä jokaisen lapsen pitäisi oppia ratsastamaan viimeistään ensimmäisellä luokalla.

Nykyisinhän ei ole enää hiihtolomaa vaan talviloma, ja hyvä niin. Jokainen nauttikoon siis talvesta itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla – hiihtämisen lisäksi vaikkapa ratsastamalla, tai muuten vaan ulkoilemalla.

Kirjoittaja on toimittaja.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.