Lastensuojelun sijaishuoltoon tarvitaan laitoskasvatuksen erikoistumiskoulutus
ALIO
Lastensuojelulaitoksista "hatkaamiset" eli karkailut ja erityisesti Koskelan henkirikos ovat herättäneet keskustelun sijaishuollon laadusta ja roolista lastensuojelun palveluissa. Oikeusasiamiehen raportit ovat tuoneet esiin rajoitustoimenpiteiden käyttöön liittyviä epäkohtia. Sijaishuollon laadun turvaajana henkilöstön ammatillinen osaaminen on nostettava keskusteluun.
Lastensuojelulaitoksilla on suuria vaikeuksia rekrytoida osaavaa kouluttautunutta henkilökuntaa, ja alalla on suuri vaihtuvuus. Parhaillaan lausuntokierroksella olevassa hallituksen lakiesityksessä todetaan, että lastensuojelulaitoksissa tehtävä työ perustuu henkilöstön erityisosaamiseen.
Toisaalta esityksessä kuitenkin asetetaan henkilöstön ammatillisten osaamisvaatimusten tarkennus yhdeksi sijaishuollon kehittämiskohteeksi. Sijaishuollon palvelusta esitetään käytettäväksi ilmaisua laitoshoito, jolla halutaan korostaa sijaishuollon tarkoitusta hoitavana toimenpiteenä ja kuntouttavana palveluna.
Nykyinen koulutus ei anna riittäviä valmiuksia vaativaan sijaishuoltoon. Kansalliset koulutusstandardit puuttuvat. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opetusohjelmissa lastensuojelun opetuksen sisältö ja laajuus vaihtelevat hyvinkin paljon.
Lastensuojelun opetuksen yhteisenä viitekehyksenä on lastensuojelulaki. Riittävän sijaishuollon erityisosaamisen takaamiseksi tarvitaan täydentäviä opintoja.
Monissa EU-maissa lastensuojelulaitosten työntekijät ovat sosiaalikasvattajia tai sosiaalityöntekijöitä, mutta Suomessa he ovat epämääräisesti yleisnimikkeeltään ohjaajia. Sijaishuollon henkilöstön osaamisen odotukset ja kelpoisuusvaatimukset on määritelty väljästi, jolloin työntekijöiden tieto- ja osaamispohjan arviointi jää yksittäisten organisaatioiden ja rekrytoijan vastuulle. Ostopalveluperustainen sijaishuolto osaltaan mahdollistaa vaihtelevia osaamispainotuksia työhönotossa.
Hoitoa, kuntoutusta vai kasvatusta? Sosiaalipedagogisessa orientaatiossa lastensuojelutyön ydin on pedagogisen ja luottamuksellisen suhteen luominen lapseen, yhteisön kasvatuspotentiaalin käyttöönotto sekä lasten ja nuorten vastuulliseen aikuisuuteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen kasvun tukeminen.
Laitoksen työntekijä on ammattikasvattaja. Institutionaalinen orientaatio painottaa kasvatuksellista interventio-osaamista ja "sosiaalisen" asiantuntijuutta, jossa osaamisen haasteet tulevat siitä, että toteuttamisen erityisenä kontekstina on instituutio, julkinen koti.
Lapsi kasvaa ja elää lapsiryhmässä ja yhteisössä. Arjessa korostuvat osaamisena lapsen vahvuuksien tukeminen, elämässä kohdattujen asioiden käsittely, elämäntaitojen opettelu sekä lapsen osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen.
Suhdeperustaisessa kasvatustyössä eettinen ammatillinen harkinta on keskeinen osa ammattitaitoa. Esimerkiksi rajoituksia saa ja niitä pitääkin käyttää silloin kun lapsen tilanne ja etu näin edellyttävät. Rajoituksilla voidaan vahvistaa ja mahdollistaa lasten osallisuutta ja toimijuutta, mutta myös suojella lasta.
Lapsen edun toteutumisessa ja hyvinvoinnin takaamisessa korostuvat myös palvelujärjestelmäosaaminen ja yhteistyötaidot päihdehuollon, lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian kanssa. Erityisesti sosiaalityön ja sijaishuoltoyksiköiden yhteyttä ja yhteistyötä on vahvistettava.
Lastensuojelun vaativan sijaishuollon laadun ja työn houkuttelevuuden parantamiseksi tarvitaan ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyönä suunnittelema sijaishuollon erikoistumiskoulutus (30 op), jossa sijaishuollon tehtävissä työskentelevät eri ammattiryhmät opiskelevat yhdessä ja rakentavat yhteistä monialaista osaamista. Erikoistumiskoulutuksen takaama osaaminen selvästikin parantaisi palveluiden integraatiota ja niiden tehokkaampaa jalkauttamista sijaishuollon laitoksiin.
Sijaishuoltoon kohdennettu koulutus antaisi työntekijöille sellaista vahvaa osaamista, jonka tuella vaativassa työssä jaksetaan paremmin. Tämä puolestaan lisäisi työntekijöiden työtyytyväisyyttä, vahvistaisi pysyvyyttä ja parantaisi työn laatua. Koulutettu henkilöstö kykenee suojelemaan laitosyksikön kasvatuksellista toimintakulttuuria sekä kehittämään sijaishuoltoa yhteiskunnallisena interventiona ja lastensuojelun palveluna.
Eeva Timonen-Kallio, YTT on yliopettaja ja tutkimusvastaava Turun ammattikorkeakoulun Master Schoolissa. Juha Hämäläinen on sosiaalityön, erityisesti sosiaalipedagogiikan professori Itä-Suomen yliopistossa.
