PUHEENVUORO
Yliopiston päärakennuksella käydessäni katson Kolmea vekkulia, eli Runebergin, Lönnrotin ja Snellmanin patsasta. Mietin, miten he vastaisivat nykyajan keskusteluun siitä, tuottaako yliopistokoulutus työelämässä tarvittavia taitoja. Ihmettelisivätkö he, miksi asiaa ylipäätään mietitään, tai sitä, miksi yliopistojen pyrkimys on tulla erikseen puhutelluksi yliopistoina, ei yleisesti “korkeakouluina”, kuten tässä ajassa monesti tehdään.
Mitä yliopistoissa nykyisin opitaan ja millaiset valmiudet siellä opiskelleilla on työelämää varten? Tulisiko yliopistokoulutusta muuttaa niin, että se vastaisi paremmin työelämän tarpeisiin?
Turun yliopistossa pohdimme aktiivisesti näitä kysymyksiä. Vastuumme yliopistokoulutuksen kansallisena ja kansainvälisenä kehittäjänä, yhdessä muiden kanssa, on kiistaton ja merkittävä.
Yliopisto kokee velvollisuudekseen vastata mahdollisimman hyvin työelämän muutoksen aiheuttamiin erilaisiin koulutustarpeisiin.
Koulutusta pyritään nyt yleisesti kehittämään kaikilla koulutusasteilla. Turun yliopisto antoi juuri lausuntonsa koulutuspoliittisen selonteon luonnokseen. Olemme muutenkin pyrkineet tuomaan oman panoksemme siihen, millainen koulutusjärjestelmämme jatkossa on; missä olemme hyviä tai maailman parhaita ja missä meillä vielä on kehittämisen varaa.
Yliopistokoulutus on luotettavaa, sillä se pohjautuu tieteeseen ja tutkimukseen. Turun yliopiston tutkimus on monialaista ja luo näin erinomaiset mahdollisuudet myös koulutuksen monipuolisuudelle.
Yliopistomme tarjoaa koulutusohjelmien sisällä kiinnostavia sivuainevaihtoehtoja, joiden sisällöt päivittyvät nimenomaan sen mukaan, mikä tarpeelliseksi nähdään.
Koulutuksen taustalla on tieteellinen lähtökohta, teoriatkin, ja pidämme kiinni siitä periaatteesta, että uusi tieto rakentuu aiemman tiedon ja osaamisen pohjalle. Tästä syystä tutkintorakenteemme kolmivaiheisuus (kandidaatintutkinto-, maisterintutkinto-, tohtorintutkinto) säilyy, toki tietyin poikkeuksin, kuten lääketieteellisissä koulutuksissa, ja on varsin perusteltu.
Sen sijaan on nähtävissä, että näiden tutkintojen sisään on tarve tuoda uudenlaisia sisältöjä, jotka ovat luonteeltaan poikkileikkaavia, eli sellaisia, jotka ovat kaikkien tieteenalojen ja osaamisen edistymisen kannalta tärkeitä.
Tällaisia ovat kansainväliset opintokokonaisuudet, monipuolinen kielten oppiminen ja kulttuurien ymmärtäminen, kestävän kehityksen opinnot, yrittäjyysosaaminen ja yleiset työelämätaidot.
Yleisiä työelämätaitoja ovat sellaiset taidot, jotka itse asiassa ovat aina olennaisesti liittyneet yliopisto-opintoihin, vaikka niitä ei erikseen ole opetettukaan. Meillä opiskellessa karttuvat itsenäisen ajattelun taidot, kriittisyys ja argumentaatiotaidot, yhteistyön ja verkostoitumisen taidot sekä monipuoliset viestintätaidot.
Yliopisto-opinnot alkavat tiedonhaun taitojen harjoittelemisella, joka tässä ajassa on yksi keskeisimmistä työelämätaidoista.
Myös työnantajat ovat sitä mieltä, että yliopistoissa kouluttautuneet henkilöt ovat todellisia osaajia. Koulutuksemme ja työnantajien tarpeiden kohtaamista voidaan siis pitää erinomaisena. Yliopistossa opiskelleet myös työllistyvät varsin hyvin. Turun yliopisto pyrkii pitämään jatkossakin tästä huolta.
Yliopistoomme tullaan opiskelemaan edelleen kovankin kilpailun kautta, mutta silti hyvin moninaisin reitein. Pidämme huolta siitä, että koulutuksemme on saavutettavaa ja meille pääsy on mahdollisimman tasa-arvoista. Vahvistamme ajasta ja paikasta riippumatonta opetusta myös korona-ajan jälkeen.
Pysymme ajassa, luomme uutta ja vastaamme työelämän tarpeisiin – aina välillä kolmea vekkulia katsoen, heidänkin hyväksyntäänsä ehkä edelleen kaikessa muutoksessakin toivoen.
Kirjoittaja on Turun yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori.
