Maanpuolustustahdon mittauksessa aukkoja
PUHEENVUORO
Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) viimeisin tutkimus vastaajien ulko- ja turvallisuuspoliittisista mielipiteistä julkaistiin joulukuussa 2020. Tutkimuksen tuloksista tehtiin nostoja eri medioissa esimerkiksi yleisen asevelvollisuuden kannatuksen, maanpuolustustahdon tason ja Suomen turvallisuuden kannalta keskeisinä pidettyjen seikkojen osalta. Samalla voimistui tunne siitä, että numeroihin perustuva tarkastelu jättää paljon tilaa jossittelulle.
Kansalaismielipiteen arvostaminen on tärkeää demokraattisessa yhteiskunnassa. Mielipidekyselyt tarjoavat politiikassa kaivattua tietoa kansalaismielipiteestä. Puolustuspolitiikassa kansalaisten tuki on erityisen tärkeää asevelvollisuusjärjestelmälle. Riittävätkö kyselytutkimukset siltikään keskustelunavaajaksi poliittiselle päätöksenteolle? Mielipidekyselyiden tuloksia seuraavan keskustelun ja mahdollisten poliittisten toimenpiteiden kannalta on oleellista problematisoida kyselyjen tuloksia.
Keskeinen haaste liittyy mielipidekyselyissä ja niiden tulosten raportoinnissa käytettyihin käsitteisiin. Esimerkiksi maanpuolustustahdon ja turvallisuuden käsitteiden syvällisempi pohdinta johtaa kysymään, mistä mielipidekyselyn tulokset oikein kertovat.
Suomalaisten maanpuolustustahdon taso on viime vuosina puhututtanut MTS:n tulosten yhteydessä. Tulkinta maanpuolustustahdon tasosta perustuu kyselyssä käytettyyn yhteen tai kahteen kysymykseen, joihin saatujen vastausten perusteella suomalaisten maanpuolustustahdon tasosta tehdään tulkintoja.
Pitkästä perinteestään huolimatta tapa mitata ja tulkita maanpuolustustahdon tasoa jättää tilaa kriittisyydelle. Maanpuolustustahto ei ole yksinkertainen käsite määritellä.
MTS:n käyttämä yleistä maanpuolustustahtoa mittaava kysymys on muodoltaan sellainen, että vastaajan saattaa olla vaikea yhdistää kysyttyä tilannetta mahdollisiin kansallista puolustautumista vaativien kriisi- tai konfliktitilanteiden luonteeseen. Tulokset eivät siten kerro kansalaisten maanpuolustustahdosta kuin hyvin rajatusta näkökulmasta. Tämä tuppaa usein unohtumaan yhteiskunnallisesta keskustelusta.
Määrittelyn kannalta kenties vielä haasteellisempi on turvallisuuden käsite, jonka varaan useat MTS:n kysymykset rakentuvat. Epäilemättä kyselytutkimuksen avulla kerätyllä turvallisuutta koskevalla numerotiedolla saadaan jonkinlaisia käsityksiä kansalaisten mielipiteistä, mutta olisi hyödyllistä myös pureutua keskeisten käsitteiden merkityksiin.
MTS:n tutkimuksen mukaan esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien (YK) vaikutus Suomen turvallisuudelle on suhteellisen suppea. 57 prosenttia katsoi, että kyseinen kansainvälinen järjestö oli Suomen turvallisuuden kannalta myönteinen. Toisaalta vain kaksi prosenttia oli sitä mieltä, että vaikutus oli kielteinen. Muut vastaajat sijoittivat turvallisuushyödyn neutraaliin tai eivät osanneet sanoa.
Tilanne on kiinnostava. YK on globaaliin turvallisuuteen liittyvä johtava kansainvälinen toimija. Sillä on merkittävää suoraa tai epäsuoraa vaikutusta yksilöiden ja valtioiden turvallisuuteen. Pitäisikö nyt saadusta tuloksesta päätellä, että Suomen suhde YK:hon on kriisin kynnyksellä? Tällaista johtopäätöstä ei ole perusteltua tehdä. Emme pääse selville siitä, mitä turvallisuus on tarkoittanut eri vastaajille kysymyksen yhteydessä.
Ymmärrys käsitteiden merkityksistä riippuu ajankohdasta ja muusta ympäröivästä kontekstista. Kansalaismielipiteen ja siihen vaikuttavien tekijöiden analyysi pitääkin sisällään monia käsitteellisesti epäselviä kohtia, joita pitäisi aika ajoin tarkastella kriittisesti.
Julkisessa keskustelussa on helppo vedota tuloksiin, jotka ovat peräisin valtiolliselta toimijalta, eikä kilpailevaa systemaattisesti kerättyä ja käsitteellisesti täsmällisempää aineistoa ole välttämättä tarjolla täydentämään käsityksiämme. Käsitteisiin pureutuva keskustelu on keino lisätä mielipidekyselyiden tulosten käyttöarvoa, koska se auttaa hahmottamaan, millaista epävarmuutta kysymyksiin ja niillä saatuihin tuloksiin liittyy.
Kirjoittajat ovat tutkijoita: FT Miina Kaarkoski Maanpuolustuskorkeakoulussa, FT Teemu Häkkinen Jyväskylän yliopistossa ja YTT Anna Kronlund Jyväskylän yliopistossa.
