Aliot

Tahdolla tavoitteeseen?

ALIO

Vuodenvaihteen kunniaksi muutama sana tahdosta ja mielenlujuudesta. Joskus voimme ajatella, että naapuri onnistuu missä tahansa, johon hän ryhtyy. Kuvittelemme, että hän menee vaikka läpi harmaan kiven, jos tarve vaatii. Mutta onko asia oikeasti niin? On ehkä hyvä miettiä onnistuneiden elämäntapamuutosten – ja tahdonlujuuden - taustalla vaikuttavia asioita hiukan syvemmin. Tahto on tärkeää. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, onko sitä vai ei, vaan miten se luodaan.

Usein etsimme tietoa, ja hyvin tutkittu tieto on tärkeää. Haluaisimme tietoa ja ohjeita siitä, miten painoa saa parhaiten alennettua, tupakoinnin lopetettua tai liikuntaa lisättyä. Maailmassa on tehty paljon laadukkaita tutkimuksia, joiden pohjalta voi kerätä vinkkejä siitä, mihin voisi tarttua – mutta nekään eivät tavallisesti kerro, mitkä valinnat sopivat itse kullekin kaikkein parhaiten. Niiden tunnistamiseksi pitää katsoa sisäänpäin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Maailma on täynnä monenlaista tietoa, markkinavoimienkin tekemää selvitystä, jota joskus ”tutkimukseksi” kutsutaan. Jotkin niistä ovat jopa valeuutisia, vain tuotetietoisuutta ja ostoshalukkuutta herättävää markkinointia – mutta silti niistä voidaan pitää paljon melua. Niistä voidaan tehdä näkyviä some-postauksia, mainoksia ja huomiota herättäviä otsikoita. Näiden perusteella sitten juoksemme kokeilemaan uusia, ihmeitä tekeviä dieettejä ja välineitä tai metodeja, jotka eivät loppujen lopuksi ole sen parempia kuin kaikki jo aiemmin kokeilemamme ihmekeinot ja pikavinkit.

Petymme niihin, ja itseemme, kun emme taaskaan päässeet tavoitteeseen. Jaksamme ehkä muutaman viikon, ja kauan odotettu muutos oli siinä. Lopputulos voi olla, että muutaman kerran petyttyämme alamme jo uskoa, että kuulumme siihen suureen maassaan, joka ei yksinkertaisesti saa tehtyä asioita paremmin.

Pelkän tiedon jakamisessa on sellainenkin loukku, että omaa vakaumustamme toitottaessamme ja sen ainutlaatuisuutta kuuluttaessamme voimme olla huomioimatta henkilöä, jolle se kerrotaan. Mitä sanoo vähän liikkunut, heikkokuntoinen ja ylipainoinen, jos hehkutan liikunnan tuomaa hyvää oloa? ”Hengästyttää, hikoiluttaa ja sydän hakkaa – ja muutaman päivän ajan lihakset ovat kipeinä. Mitä hyvää siinä on?” Emme puhu edes samaa kieltä, joten on melkein turha odottaa liikunnan kipinän roihahtamista yhtä suureen liekkiin kuin itsellä. Voi olla, että ylenpalttinen tiedon jako voi jopa kääntyä itseään vastaan.

Ajatellaanpa vaikka viranomaisen viestintää terveyden edistämiseksi. Jostain kumman syystä saatamme nousta barrikadeille ja alkaa vastustaa sitä, vaikka se olisi kuinka järkeenkäypää. Näin on käynyt koronapandemiankin aikana. Sama voi tapahtua myös puolison hyväntahtoiselle kehotukselle alkaa pitää itsestä parempaa huolta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Me emme halua jonkun muun sanovan, mitä meidän pitäisi tehdä – ei, vaikka se kuinka perustuisi tietoon ja olisi meidän parhaaksemme. Sen verran jääräpäisiä me olemme. Ainut, joka tuolloin herää, on vastarinta, joka voi jopa estää muutoksen syntymisen. Emme me välttämättä muiden alulle laittamia hyviä ajatuksia tietoisesti vastusta. Kyse voi olla ennemmin siitä, että halu tehdä asioita toisella tavalla tulee tällöin ulkoa. Motivaatio ei synny omasta itsestä, vaan jonkun muun ohjeistamana, ja silloin sen siivet eivät usein tahdo kantaa kovin pitkälle.

Joskus pitää myös opetella uutta taitoa, jotta pystyy tekemään uusia, parempia valintoja. Uuden osaaminen voi olla vaikka liikkumaan opettelua: terveen henkilön oikeanlainen liikunnan aloitus tai sairaan asteittain liikkeeseen totuttelu. Se voi olla myös uudenlaisten ruoanvalmistustapojen tai ruokailutapojen oppimista. Kun edetään yksilön taitojen mukaan, uudenlainen tekeminen tuntuu mukavammalta ja onnistumisen mahdollisuudet ovat paremmat. Silti, vaikka tiedämme että liikunta on hyvä asia, ja vaikka meillä valtaosalla on kyky liikkua, vain 10 prosenttia meistä suomalaisista noudattaa jo toistakymmentä vuotta kuulutettuja terveyttä edistävän liikunnan suosituksia.

Asenne ratkaisee, ja se onkin ehdottoman tärkeää silloin, kun halutaan saada aikaan pysyvä muutos. Negatiivinen asenne tai kiellot eivät pitkälle kanna. Kiellot voivat jäädä jyskyttämään pääkoppaan muistuttaen ”kielletystä hedelmästä”, toisin kuin oli tarkoitus. Jonkin aikaa voimme puristaa ja tinkiä, kieltääkin, mutta pitemmän päälle muutosta tukevat vain kannustava asenne ja positiiviset tavoitteet.

On hyvä ymmärtää, että positiivisesti kannustavat tekijät voivat olla hyvin henkilökohtaisia, ja henkilö saattaa oivaltaa ne vain, jos hänelle annetaan mahdollisuus katsoa sisäänpäin, tutustua itseensä. Annetaan siihen mahdollisuus.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Asennetta on myös tavoitteenasettelu. Usein haluaisimme päästä maaliin jo huomenna, tai ainakin ensi viikolla – mutta haukkaamalla liian suuren palan kerralla ehkä huomaamatta estämme mahdollisuuden onnistua. Ajattelemme laittaa koko elämän uuteen uskoon, kun kerran jotain teemme. Lastaamme helposti lautasen liian täyteen ottamatta huomioon tämän hetken resursseja ja sitä, mikä on oikeasti tärkeää.

Joskus joistain asioista on myös osattava luopua, jotta pystyy tekemään niitä kaikkein tärkeimpiä. Tämän unohdamme usein, kun vuodenvaihteen hyvät lupaukset takovat takaraivoa.

Ja jos juuri jonain hetkenä elämän realiteetit tuntuvat kaatuvan päälle, ei kannata ampua itseään nilkkaan. On sallittua ottaa silloin pieni aikalisä ja tehdä uusi siirto vasta, kun elämä on seesteisempää.

Kun asenne on kohdallaan, löytyy todellinen syy tehdä asioita uudella tavalla. Syntyy arvokas tunne siitä, että tekee parannusta juuri niissä asioissa, jotka kokee muutoksen kannalta tärkeimmiksi ja sillä tavalla, jonka tuntee parhaaksi. Tämä tunne synnyttää sen kuuluisan tahdon, joka vie melkein läpi kiviseinän. Ainakin se saa tekemään hyviä valintoja – melkein joka päivä.

Kirjoittaja on lääketieteen tohtori ja liikuntalääketieteen erikoislääkäri Paavo Nurmi -keskuksessa.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.