Elämä on saippuapala
Tänä jouluna on aikaa pohtia maailmanmenoa, kun ei tungeksita joulurauhan julistuksessa tai kierretä sukulaisissa. On aikaa istua kotona katsomassa, kun kuusenkynttilöiden valo kimaltaa koristepalloissa. On aikaa suunnata katse myös elettyyn vuoteen.
Todennäköisesti jokainen jouluateriaansa syövä suomalainen on kokenut menneiden kuukausien mittaan elämässään aiempaa enemmän yllättäviä käänteitä. On voinut tuntua, että elämä vie maton jalkojen alta, kun asiat eivät suju omien odotusten mukaan.
Yhdeltä meni työpaikka, toiselta peruuntui vaihto-oppilasvuosi, kolmannelta kaikkosivat halattavat. On pelätty sekä fyysisen että henkisen terveyden puolesta. Jännitetty, koska tämä loppuu ja mitä seuraavaksi.
On luonnollista ja tarpeellista suunnitella tulevaa. Ihminen tarvitsee kartan, ettei eksy omaan hätäännykseensä. Mutta viisaat ovat jo kauan sitten oivaltaneet, että reittejä on aina useampi kuin yksi.
Mielenrauhan a ja o on luopua toimimattomasta reitistä ja kokeilla toista. Jos ihminen takertuu liian tiukasti omiin odotuksiinsa, on entistä varmempaa, että luvassa on pettymyksiä. Puhutaan myös resilienssistä, psyykkisestä palautumiskyvystä. Se on sekä ennakointia ja suunnittelua että joustavuutta väistämättömien yllätysten edessä.
Elämää on verrattu saippuapalaan. Jos siihen tarttuu liian tiukasti, se lipsahtaa otteesta. Samoin käy, jos sitä pitelee liian höllästi.
Moni meistä odottaa tiedostamattaan päivää, jolloin elämä vihdoin asettuisi, mutta vain saduissa on loppu hyvin, kaikki hyvin. Muutos on normaalitila, ei poikkeus. Synkät päivät menevät ohi yhtä varmasti kuin valoisat.
Muutokseen sopeutuminen on helpommin sanottu kuin tehty. Tuttu on turvallista, vaikkei kenties parasta mahdollista. Joustavuus ja luova ongelmanratkaisu vievät paljon energiaa.
Ehkä ihmisenä kasvaminen on juuri sitä, että näkee vaivan. Ja että opettelee tarttumaan saippuapalaan juuri sopivalla otteella.
Kirjoittaja on toimittaja ja jooganopettaja.
