Aliot

Meditaatiopenkki vai rukousjakkara?

PUHEENVUORO

Ihan kumpi vaan! Joku istuu salissa tavallisella tuolilla, joku jakkaralla tai tyynyllä. Alttarilla palavat kynttilät. Aluksi on lyhyt johdatus hiljaisuuteen, sitten istumme parikymmentä minuuttia hiljaa. Puolivälissä meditaatiotuntia kävelemme hitaasti salin ympäri. Vielä jää parikymmentä minuuttia aikaa istua hiljaisuudessa.

Soivan kulhon ääni toimii merkkinä sille, että jotain alkaa tai päättyy. Silloin, kun ei tapahdu mitään, tapahtuu paljon. Hengitys tasaantuu, ajatusten ruuhka helpottuu, tulee tilaa levollisuudelle, läsnäololle ja valppaudelle.

Tunnin jälkeen sukellan takaisin kaupungin vilinään. Ehkä jotain tuosta rauhasta ja läsnäolosta kulkee mukana ja siirtyy kohtaamisiin, teen jotain ratkaisujani tietoisemmin, voin jatkaa työtäni, johon oli niin vaikea keskittyä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Jollekin jää mieleen pyhän hipaisu. Tulen kosketetuksi sellaisella tavalla, ettei sille löydy sanoja.

Viikon päästä on jälleen meditaatio. Joku jatkaa hiljentymisiään päivittäin kotona ja saa sitten taas tukea hiljaisuuteen yhteisestä meditaatiosta. Jollekin se on rukousta, joka saa voimansa Raamatun sanasta tai Jeesus-rukouksesta. Toisille on kyllin hiljaisuus, jonka yhdessä jaamme. Jokainen on hyväksytty mukaan ja arvokas sellaisena, kuin on.

Joillekin on yllätys, että myös kristityt voivat meditoida. Meditaatiolla on juuret syvällä Raamatussa ja luostareiden rukousperinteessä. Raamatussa Roomalaiskirjeen kirjoittaja toteaa, että ”me emme tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että me rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin.”

Keskiajalta periytyvän kuvauksen mukaan rukous koostuu neljästä vaiheesta: lectiosta eli lukemisesta, meditatiosta eli mietiskelystä, oratiosta eli vastauksena annetusta rukouksesta ja contemplatiosta eli katselevasta, kuuntelevasta rukouksesta.

Rukouksen polku voi johtaa vielä unioon eli yhtymiseen Jumalaan ja actioon eli toimintaan, johon rakkaus rukoilijaa kutsuu. Seurusteluun Jumalan kanssa kuuluu myös se, että vaieten kuuntelen, mitä hänellä on minulle sanottavana. Rukous ei ole monologia vaan dialogia. Joskus on niinkin, että molemmat osapuolet vain vaikenevat ja katselevat toisiaan.

Sanaton rukous on suomalaisten tavallisin (40%) henkilökohtaisen rukouselämän muoto. Kirkon tuoreen nelivuotiskertomuksen mukaan puolet suomalaisista rukoili vähintään kerran vuodessa. 25 prosenttia rukoilee vähintään kerran viikossa. Joko kristillistä tai muun tyyppistä meditaatiota ilmoitti harjoittavansa yli 15 prosenttia suomalaisista.

Meditaatio on lähes yhtä yleistä miesten ja naisten keskuudessa. Yleisintä se on 15–39-vuotiaiden keskuudessa, joista 23-25 prosenttia ilmoitti harjoittavansa kristillistä tai jotain muun tyyppistä meditaatiota. Monille tutuin meditaation muoto on mindfulness-tyyppinen harjoitus. Siinä uskonnollisuus on riisuttu pois ja se on enemmänkin stressinhallintaa tai osa kivun, syömishäiriöiden tai uusiutuvan masennuksen hoitoa, jota toteutetaan myös julkisessa terveydenhoidossa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjassa Henkisyyttä ja mielenrauhaa. Aasian uskonnollisuus länsimaissa (2020) Kirkon Lähetystyön keskuksen ulkoasiainjohtaja Elina Hellqvist kirjoittaa: ”Moni ihminen kokee olevansa pikemminkin henkinen kuin uskonnollinen. Tällöin uskonnollisuus nähdään jäykkään instituutioon sitoutuneena dogmaattisuutena. Henkisyys nähdään laajempana käsitteenä, johon olennaisena osana kuuluu kokemuksellisuus ja affektiivisuus eli tunteiden merkityksellisyys. Kirkon kaltaisiin instituutioihin kuuluminen ei siksi enää määrittele ihmisen uskonnollisuutta.”

Työssäni tapaan hiljaisuuden retriiteissä ihmisiä, joille kristillisyys saattaa olla vierasta, mutta joiden kanssa keskinäinen yhteys löytyy hiljaisuudessa ja levossa, retriitin väljässä ja vapaaehtoisessa ilmapiirissä. Kirkossa tulee ottaa vakavasti toimintaympäristön uskonnollinen muutos. Miten säilyttää oma kristillinen identiteetti menettämättä keskusteluyhteyttä heihin, jotka omalla tavallaan kysyvät henkiseen ja hengelliseen elämään liittyviä kysymyksiä ja etsivät eettisesti kestävää elämäntapaa?

Kirjoittaja on retriittipappi, Kirkko Turussa ja Kaarinassa.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.