Kestävän kehityksen osaamistarve koskee kaikkia aloja
PUHEENVUORO
Opetushallituksen julkaisemassa Osaaminen 2035-raportissa selvästi tärkeimmäksi geneeriseksi tulevaisuuden osaamiseksi nousi kestävän kehityksen periaatteiden tuntemus. Raportti määrittelee kestävän kehityksen osaamisen seuraavasti: Kestävää kehitystä edistävien periaatteiden, käytäntöjen ja säädösten tunteminen sekä noudattaminen.
Viestiä kestävän kehityksen osaamistarpeista on tuonut myös Elinkeinoelämän keskusliitto EK, jonka mukaan yritykset tarvitsevat korkeakouluilta monipuolisia osaajia ratkomaan yritysten ilmastohaasteita. Suomalaisten yritysten kestävyydessä on kehitettävää, on kyse sitten teollisuudesta, liikkumisen tavoista, maataloudesta tai polttoaineista.
Ruotsalaisen tutkimussäätiön äskettäin teettämässä laajassa kyselyssä testattiin pohjoismaalaisten tietoja YK:n Kestävän kehityksen ohjelman globaaleista kysymyksistä liittyen muun muassa fossiilienergiaan, muovijätteeseen, pakolaisuuteen ja eläinten uhanalaisuuteen. Yli 83 prosenttia vastauksista oli väärin ja huonoin neljästä tutkimukseen osallistuneesta maista oli Suomi.
Tutkimustulokset ovat myös osoittaneet, että noin 80 prosenttia suomalaisista pitää elintapojaan kestävinä. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on kuitenkin nelinkertainen kestävään hiilijalanjälkeen verrattuna, ja kotitalouksien kulutus aiheuttaa noin 70 prosenttia Suomen ilmastopäästöistä. On vaikea saada ihmisiä muuttamaan kulutustottumuksiaan, jos niitä jo lähtökohtaisesti arvioidaan kestäviksi.
Koulutuksella riittää siis tekemistä. Mediajulkisuudessa nuoria kuvataan ilmastoasioissa usein valveutuneiksi, mutta itse asiassa nuoret kokonaisuudessaan eivät kuitenkaan merkittävästi eroa muusta väestöstä.
Tämän päivän nuoret ovat kuitenkin lähitulevaisuuden päättäjiä ja yhteiskunnan toimijoita Suomessa, ja koulutuksen on tarjottava heille tiedot, taidot ja asenteet kestävän tulevaisuuden rakentamiseen. Kestävän kehityksen osaamistarve koskee kaikkia aloja; maailmanparantamisen pitää onnistua opiskelipa mitä alaa tahansa.
Aivan äskettäin sitten on julkaistu Ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelma. Samaan aikaan myös yliopistot julkaisivat omat Kestävän kehityksen ja vastuullisuuden teesinsä. Tahto, tavoitteet ja lupaukset ovat yhdensuuntaisia; nyt on aika toimia keskeisten globaalien kriisien kuten luonnon monimuotoisuuden ja lajikadon, eriarvoisuuden ja ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi.
Ammattikorkeakoulujen kestävyys- ja vastuullisuuslupaukset keskittyvät niiden tuottamaan kädenjälkeen eli koulutukseen, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan, johtamiseen ja henkilöstöön, sekä hiilijalanjäljen pienentämiseen. Koulutuslupaus pyrkii varmistamaan kestävän kehityksen taidot jokaiselle, tutkimustoiminnan lupauksella haetaan ratkaisuja kestävyyshaasteisiin, ja johtamisen ja osaavan henkilöstön lupauksen ytimessä on toimiminen itse kuten opetetaan.
Myös Turun ammattikorkeakoulu vastaa näihin lupauksiin omassa toiminnassaan. Tavoitteena on saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2025 mennessä. Tutkimus- ja kehitystyötä suunnataan yhä enemmän kestävää kehitystä edistäviin hankkeisiin. Henkilökunnalle tarjotaan koulutusta ja tukea kehittää omaa osaamistaan.
Tärkein vaikutuskanava ovat koulutukset, jolloin kestävää kehitystä voidaan edistää ammattikorkeakoulun 10 000 osaajan kautta. Tämän lisäksi kestävä kehitys integroidaan jatkuvaan oppimiseen, jolloin vaikutusalue laajenee myös työelämään, alueen yrityksiin ja työntekijöihin.
Kestävä kehitys ei ole vain ilmastotekoja. Päästökeskustelussa ei saa unohtua, että ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tulee olla kestävän kehityksen perusta elinolosuhteiden ylläpitäjänä. Merkityksellisempää ja vaikuttavampaa työtä tuskin on kuin pyrkiä turvaamaan elinolot maapallolla. Tässä tehtävässä korkeakouluilla on keskeinen rooli kestävän kehityksen toimijoina ja edistäjinä.
Kirjoittajat toimivat Turun ammattikorkeakoulussa, Taru Konst yliopettajana ja erityisasiantuntijana, Juha Kääriä yliopettajana ja ilmastovastaavana.
