Voin poiketa museoon hetken mielijohteesta tai lähteä erityisestä syystä katsomaan näyttelyä kauaksikin. Harvoin olen joutunut tungoksen vuoksi kääntymään ovelta pois, Turussa kerran. Tämä ihme tapahtui viime keväänä, kun Turun taidemuseo oivalsi kutsua Rosa Liksomin esittelemään Reidar Särestöniemen näyttelyn. Kuvataiteilija, kirjailija Liksomin opastus oli sytyke, joka herätti yleisön kiinnostuksen.
Wäinö Aaltosen nimikkomuseo (WAM) on harvinaisuus, joka ansaitsisi nykyistä korkeamman profiilin. Kuvanveistäjän nimeä kantavan museon hiljaista eloa on ollut ikävä seurata.
Kun museon kävijäodotukset viisi vuotta sitten romahtivat, museonjohtaja Päivi Kiiski arvioi, että asioita on pakko katsoa uusin silmin; vanhat konstit eivät enää toimi. (TS 24.4.2009). Valitettavasti nyt voi todeta samoin. Huolimatta siitä, että kiitos Kuutti Lavosen, WAM:n alkuvuosi näyttää lupaavalta. Hieno taiteilija houkutteli Turun-näyttelyyn tuhansien ihmisten yleisön.
WAM:n kaltaiselle kaupungin omalle taidemuseolle 30 000 kävijänkin vuositaso on liian matala. Viime vuosina yleisöä on ollut vain 19 000–26 000, mikä vastaa Turun taidemuseon puolen vuoden tasoa. Turun taidemuseossa käy vuosittain 40 000 näyttelyvierasta.
Verrattaessa Porin taidemuseoonkin WAM näyttäytyy vähemmän kiinnostavana. Porissa taidemuseon kävijämäärä oli viime vuonna 41 000. Taide saa Porissa vetoapua jazzista, sillä heinäkuussa museon yleisö moninkertaistuu. Miksei Wäinö Aaltosen museo Turussa pääse osaksi turistien päiväohjelmaa?
Toinen vertailuesimerkki on vielä pienemmästä kaupungista. Salossa Veturitalli houkuttelee kävijöitä myös Turusta ja Helsingistä.
Viime vuonna Veturitallissa kävi 22 000 ihmistä. Turussa luku olisi vaatimaton, mutta pienen kaupungin pienelle museolle se on komea. Veturitallin huippuvuosi (26 000) 2003 oli Kaj Stenvallin näyttelyn ansiota.
Tanskalaiset osaavat tehdä hienoja, hauskoja ja leppoisia museoita. Yli puolen miljoonan kävijän kansainvälinen huippu Louisiana 35 kilometrin päässä Kööpenhaminasta ei tuota koskaan pettymystä.
Tänä kesänä Yoko Onon elämäntyön esittely on merkittävä vaikka jättäisi katsojan kylmäksi.
Ishöjn pikkukylän laivamainen museo Arken on parikymmentä kilometriä sivussa Kööpenhaminasta, mutta mainio paikka sekin.
Kööpenhaminan kulttuuripääkaupunkivuonna 1996 rakennettu vinokulmainen Arken on tanskalaisen rento ja vetää reilusti yli 100 000, jopa 283 000 kävijää vuodessa.
Tanskalaisilla on taito saada pääkaupungin kulttuurikohteiden ohella kävijät poikkeamaan myös maaseudun museoissa.
Voisivatko turkulaiset löytää sopivia reseptejä naapureilta tai uusia ideoita maailmalta?
Hiipuva hiilikaivoskaupunki Lens on saanut uutta eloa seitsemän kuukautta sitten avatun Louvren satelliittimuseon ansiosta.
Louvre-Lens on alueen kaikkien aikojen ensimmäinen taidemuseo ja näyttää tuovan 35 000 asukkaan kylään ennennäkemättömän vierasvirran.
Tähän mennessä museokävijöitä on ollut 530 000. Japanilaisten SANAA-arkkitehtien matala lasirakennus ja Rembrandt aikalaisineen -näyttely ovat niin vetovoimaisia, että tänä vuonna yleisöä odotetaan 700 000.
Museon mediavastaava Bruno Cappelle kertoo, että Pohjois-Ranskan Louvre-Lensin vierailijoista 20 prosenttia on ulkomailta, 70 maasta.
Louvre-Lensista odotetaan uskottavasti merkittävää piristystä alueen talouteen.
Ruotsin Nationalmuseumin johtaja, turkulainen Berndt Arell muistuttaa sunnuntaisivun haastattelussamme, että museot unohtavat helposti olevansa yleisöä varten.
Museovirkamiehen luovuus testataan siinä, miten yleisön kiinnostus taiteilijan työhön saadaan herätettyä.
Riitta Monto
Kirjoittaja on Turun Sanomien päätoimittaja
