Monipuolinen kielitaito on osa yhteiskunnallista tasa-arvoa
ALIO
Kukapa ei arvostaisi hyvää kielitaitoa. Monipuolinen kielitaito avaa uusia ovia opiskelussa, työelämässä ja myös vapaa-ajalla. Kielet ovat avaimia uusiin maailmoihin ja kulttuureihin. Tutkimusten mukaan kielten opiskelu kehittää aivoja, ja auttaa pitämään ne vireinä ja virkeinä läpi elämän.
Useimmille ensimmäinen opiskeltu vieras kieli on englanti, ja englannin osaaminen onkin nykymaailmassa välttämättömyys ja kansalaistaito. Opiskelu- ja työelämässä erottuvat edukseen ne, jotka englannin lisäksi osaavat muita kieliä. Keski-Euroopassa kauppaa tekevät saksan osaajat, ja Kiinassa pärjää kiinan taitaja.
Monien kielten osaaminen avartaa yksilön maailmaa myös muuten: muita kulttuureita ymmärtää syvemmin se, joka pystyy niihin perehtymään ja osallistumaan kohdekielellä. Ranskaksi kirjoitettu kirja ei ole samanlainen suomeksi tai englanniksi käännettynä. Maailman tapahtumista saa monipuolisemman käsityksen se, joka pystyy seuraamaan uutisia usealla kielellä ja siten useasta lähteestä. Tämäkin on omiaan lisäämään yhteiskunnallista tasa-arvoa.
Kielitaito on yksilölle merkityksellinen pääoma. Suomessa on vasta viime vuosina herätty tarkastelemaan kielellisen tasa-arvon kysymyksiä osana yksilön henkistä ja fyysistä ympäristöä.
Uusissa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa korostuu kielen tärkeys yhteiskuntaan sosiaalistumisen kannalta. Demokratiakasvatukseen kuuluu myös kielten oppiminen ja vuorovaikutustaidot, eikä pelkästään yhteiskunnallisten asioiden tuntemus.
Monipuolinen kielitaito ja sen tarjoamat mahdollisuudet eivät voi olla vain harvojen omaisuutta, vaan ne kuuluvat kaikille. Peruskoulu tarjoaa tähän oivat lähtökohdat.
Jokainen peruskoululainen aloittaa ensimmäisen vieraan kielen opinnot jo ensimmäisellä luokalla. Neljännellä luokalla kaikille tarjotaan mahdollisuus alkaa opiskella toista vierasta kieltä, joka Turussa voi olla espanja, ranska, ruotsi, saksa tai venäjä. Kuudennella luokalla alkavat toisen kotimaisen opinnot, ja yläkoulussa on taas mahdollisuus kasvattaa kielivalikoimaa. Kieliopinnot ja kielitaito ovat siis kaikkien ulottuvilla, kunhan näihin valinnanmahdollisuuksiin tartutaan.
Kieliä jätetään usein valitsematta siksi, että ajatellaan niiden olevan työläitä ja aikaa vieviä oppia. Tämä on osin totta: hyvän kielitaidon kehittyminen ja harjoittaminen vie aikaa ja vaatii työtä. Toisaalta, aikaa ja työtä vaatii myös kehittyminen vaikkapa hyväksi hiihtäjäksi, pianonsoittajaksi tai matemaatikoksi.
Kielitaidon kerrytyksen ja kartuttamisen ei kuitenkaan tarvitse olla työlästä: kieltä voi opiskella myös esimerkiksi vieraskielistä musiikkia kuuntelemalla tai muun itselle mielekkään tekemisen kautta. Kielenopetus kouluissa on yhä enemmän menossa tähän suuntaan: kieli on sidoksissa arkipäivän tekemisiin ja jokapäiväiseen elämään.
Usein ajatellaan, että kieliä ehtii opiskella myöhemminkin. Uuden kielen opiskelun voi aloittaa vaikka eläkeikäisenä, mutta kielenoppiminen vaatii aikaa ja toistoa: hyvä kielitaito ei kehity hetkessä, vaan siihen vaaditaan vuosien työ. Siksi monipuoliset kielivalinnat jo peruskoulussa kantavat pitkälle ja luovat vankan pohjan opiskelussa ja työelämässä pärjäämiselle.
Yhden vieraan kielen osaaminen helpottaa uusien oppimista, sillä mitä tutummaksi kielet systeemeinä tulevat ja mitä enemmän on vertailukohtia ja oppimisen keinoja, sitä sujuvampaa uuden kielen oppiminen on.
Monipuolisen kielitaidon saavuttamisen pitää olla mahdollista kaikille asuinpaikasta ja taustasta riippumatta.
Kielten opetus ja oppiminen tarjoaa välineitä kohdata yhteiskunnassa moninaisuutta, monikielisyyttä ja moniarvoisuutta. Monipuolisella kielitaidolla onkin tärkeä rooli, kun rakennetaan demokraattista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa ja koulutusta.
Kirjoittajat työskentelevät Turun yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitoksella englannin ja saksan oppiaineissa. Katja Mäntylä on englannin kielen ma. professori ja Minna Maijala kielten oppimisen ja opettamisen apulaisprofessori.
