Kolumnit

Suomalainen lapsuus

Alakouluikäinen poika kipittää reppu selässä pitkin Turun vilkkaimpiin lukeutuvaa katua. Kapean jalkakäytävän tukkii kaksi horjahtelevaa miestä, joista toinen huitoo vihaisen näköisenä ympärilleen. Vieressä jyrisee kello neljän ruuhka.

Pidätän hengitystä katsoessani tilannetta ylhäältä ikkunasta. Nassikka sukeltaa ohitse välttäen tönäisyn täpärästi ja jatkaa ehjänä matkaansa.

En voi tietää, mitä pojan mielessä liikkui. Ehkä hän pelkäsi. Ehkä hän ei edes tajunnut vaaraa. Mietin, miten monia läheltä piti -tilanteita omat, jo isoiksi varttuneet lapseni ovat elämänsä varrella kohdanneet minun tietämättäni. Onko joku pidättänyt henkeään heidän puolestaan? Onko joku tarjonnut kättään vilkkaan suojatien äärellä? Estänyt vaaralliset leikit?

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Jokainen vanhempi tuntee palon, joka syttyy rintaan, kun vaara uhkaa omaa lasta. Roihu ei liene yhtä kuuma silloin, kun lapsi on jonkun toisen, mutta lämmittää sen vähintäänkin pitäisi.

Lapsella on oikeus aikuisten huolenpitoon ja siihen, että aikuiset vetävät heidän eteensä yhtä köyttä.

Lapsella on oikeus käydä koulua pelkäämättä. Lapsella on oikeus aikuisiin, jotka vielä muistavat oman lapsuutensa. Mitä he pelkäsivät ja kaipasivat. Mikä hämmensi, mikä nauratti.

Lapsella on oikeus uida puhtaassa meressä, hengittää raikasta ilmaa ja kokea Suomen neljä vuodenaikaa. Näihin hänellä ei ole syntyhetkellään sanansijaa. Hän saa sen maailman, minkä aikuiset ovat rakentaneet.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus hyväksyttiin New Yorkissa 31 vuotta sitten. Sen kunniaksi joka vuosi 20. päivänä marraskuuta vietetään lapsen oikeuksien päivää. Tänä vuonna se on Suomessa myös ensimmäistä kertaa vakiintunut liputuspäivä. Lisäksi Suomi täydentää YK:n sopimusta omalla lapsistrategiallaan.

Olen onnellinen, että jälkikasvuni on saanut varttua Suomessa, joka on eittämättä lapsille yksi parhaita paikkoja maailmassa. Suuri osa tämän maan aikuisista yrittää koko sydämestään. Kuten sanonta kuuluu, elämä on hauras, mutta rakkaus vankkumaton.

Kirjoittaja on toimittaja ja jooganopettaja.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.