Aliot

Tuleeko koulupsykologista vieras omassa ympäristössään?

PUHEENVUORO

Aloittaessani opintoni Turussa muistan hämmästyttäneeni kavereitani kehäteiden varrelta. Heidän mielestään ei ollut lainkaan mutkatonta tutustua turkulaisiin. Minulle kuitenkin kävi toisin.

Edes opiskeluaikanani tutustumista ei laskettu minuuteissa. Silloinkin siihen tarvittiin luovia ja poikkeuksellisia sopimuksia, tarpeellisten asioiden lainaamista ja kahvila, jossa kahvin sai kardemummalla maustettuna.

Kuviteltua turkulaisuuden olemusta voisi kuvata seuraavasti: sivistyneitä, olleet olemassa aina, kiinnostuneita virtauksista, lojaaleja omilleen, kohteliaita mutta etäisiä.

Ovatko koulut kuin turkulaisia? Ajatus yhtäläisyydestä herää koulupsykologin ja oppilashuollon työssä. Koulun aikuisista tarvitaan joku paljasjalkainen, oli se rehtori, erityisopettaja tai luokanopettaja, joka ottaa uuden koulupsykologin vastaan, kutsuu kokouksiin, kertoo kenen tuolissa ei voi välituntisin opehuoneessa istua ja mihin kahvipaketit tuodaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Soteuudistuksen hahmotelmissa oppilashuolto on siirretty pois kunnilta. Riittääkö maakunnan oppilashuollosta tulevalle koulupsykologille näitä paljasjalkaisia, jotka ottavat maailmaansa mukaan aina uudestaan ja antavat muuttaa sitä?

Onko koulun muutoshalukkuus arvioitu liian kevyesti? Onko koulu aina valmiina muokkaamaan toimintamallejaan, kun ulkopuolinen asiantuntija tulee neuvomaan?

Siitä, että koulut ovat avoinna kaikille oppivelvollisille, ei suoraan seuraa, että koulu olisi kaikelle avoin ja vastaanottavainen, tai että koulu olisi altis muuttumaan, vaikka on muutoksen asiantuntijuutta ja tietoa täynnä. On asiantuntijuutta myös pysähtyä arvioimaan ehdotettua.

Ollaksemme osa yhteisöä ja muutosta tarvitaan myös tunteita. Paatuneet ammattilaiset eivät ihastu kuten nuoret opiskelijat, mutta yhteistyön onnistumisiin tarvitaan positiivisia tunteita. Tarvitaan hyväksyntää ja luottamusta siihen, että toinen ymmärtää tiukkojen vaatimusten äärelläkin – myös opettaja koulupsykologia ja koulupsykologi opettajaa.

Psykologit ovat oppimisen ja kehityksellisten riskitekijöiden sekä vuorovaikutusilmiöiden asiantuntijoita. Koulupsykologin työn ydin on hyvinvoiva lapsi ja nuori, jolla on mahdollisista haasteista huolimatta mahdollisuudet oppia ja liittyä vertaisryhmään.

Voimme tunnistaa sen ilmiön, että ongelmilla ja haasteilla halutaan nähdä yksinkertaisia ratkaisuja. ”Korjaa tämä: hän ei opi, hän kiusaa, hän ei tule kouluun torstaisin, hän ei muista, hän viiltelee, hän on masentunut, hän ei osaa, hän tulee kiusatuksi, hän ei saa nukutuksi, hän ruttaa koepaperinsa, hän on ahdistunut, hän jää yksin, hän vain kiukkuaa koulussa, hän on levoton.” Listaa voisi jatkaa miltei loputtomasti.

”Korjaa tämä: hän ei opi, hän kiusaa, hän ei tule kouluun torstaisin, hän ei muista, hän viiltelee, hän on masentunut, hän ei osaa, hän tulee kiusatuksi, hän ei saa nukutuksi, hän ruttaa koepaperinsa, hän on ahdistunut, hän jää yksin, hän vain kiukkuaa koulussa, hän on levoton.”

Kaikkien tulee saada oppia ja voida hyvin, koskeehan oppivelvollisuus jokaista. Mutta listat saavat haasteet näyttämään vain yksilön ongelmilta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vähitellen rakentuvan luottamuksen kautta on koulupsykologin mahdollista vaikuttaa koulun omana ammattilaisena ensin yksilötasolla. Kestävien ratkaisujen tarjoamiseksi on vaikutus ulotettava kuitenkin myös haasteisiin ja hyvinvointiin yhteisötasolla, parhaimmillaan organisaatiotasolla.

Monella kokeneella koulun aikuisella on toimivia ratkaisuja, mutta silti ratkaisun tuottamiseen ei aina riitä se, että aikuinen tietää, miten toimitaan. Tarvitaan yksilön, lapsen ja nuoren, osallisuuden kokemusta ja näkemystä. Tarvitaan yhteisön, eli meidän, yhteisomistajuutta ongelmaan. Ja tarvitaan kaikkien luottamusta siihen, että voimme yhdessä ratkaista haasteita.

Tarvitsemme aikaa ja jatkuvuutta. Korjaamalla yhden ongelman ratkaisemme yhden tilanteen, mutta muokkaamalla yhdessä rakenteita voimme samalla ehkäistä tulevia samankaltaisia ongelmia.

Lausuntoja voidaan kirjoittaa etäälläkin ja yhteenvetoja tehdä tutkimuksista, suosituksia antaa ja vaatimuksia esittää. Kauneimmin lausuttukaan ei kuitenkaan tule käytäntöön, jos siinä ei tavoiteta arjen realiteetteja. Yksityiskohtien hiominen on arjen yhteistyössä välttämätöntä. Tähän tarvitaan psykologia kouluyhteisössä ja psykologia hallinnossa.

Edelleen tarvitaan tunteita. Sen huomaa, kun hämmentyen, vuosien jälkeen, kohtaa sattumalta opintojen alusta sen mukaan kutsuneen tyypin. Toivottavasti tässä kohdin sotemuutosta ei tarvitse odottaa seuraavaa kahtakymmentä vuotta huomatakseen, että siitä, mitä meillä joskus oli, kannattaisi pitää kiinni.

Onnistuneet oppilashuollon interventiot tehdään osana yhteisöä. Meidän on jaettava sama arvopohja. Ilman osallisuutta sekä interventiot että koulupsykologit jäävät kuin opiskelijat ilman yhteyttä paikallisiin, turisteiksi.

Kirjoittaja on Naantalin johtava koulupsykologi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.