Aliot

Onko ”tirkistely” ihmisen luonnollinen tarve?

ALIO

Suomalaisessa tv-kulttuurissa on jo perinteisesti ollut jokin ohjelma tai lajityyppi, jota itseään valistuneena pitävä kansalainen ei tunnusta katsovansa. Kauniit ja rohkeat sekä muut saippuasarjat olivat sellainen 1990-luvulla, kunnes 2000-luvun puolella tosi-tv:n niin sanotut tirkistelyformaatit perivät niiden paikan.

Etenkin näiden formaattien uranuurtaja, ympäri maailman suosittu Big Brother kirvoittaa edelleen yhtä ärtyneitä kommentteja kuin ilmestyessään suomalaisruutuihin syksyllä 2005. Moraalitonta ja typerää tirkistelyä, kuuluu tavanomaisin tuomio.

Itse asiassa tosi-tv kokonaisuudessaan perustuu juuri tuohon parjattuun tirkistelyyn, ja siksi sen eri muodot ovatkin niin suosittuja.

Tuotannot noudattavat periaatteessa kahdenlaista strategiaa. Joko pyritään aktiivisesti luomaan olosuhteita, jotka synnyttävät osallistujissa voimakkaita tunnereaktioita, tai sitten vain seurataan arjen draamaa ja konfliktitilanteita kuten esimerkiksi ammatti-realityissa. Kummassakin tapauksessa me katsojat pääsemme tirkistelemään läheltä tilanteiden synnyttämiä tunteita intensiivisissä lähikuvissa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Psykologisesti takuuvarma keino tunteiden lietsomiseen on eristää osallistujat täysin muusta maailmasta, laittaa heidät kilpailemaan toisiaan vastaan merkittävästä palkinnosta sekä antaa heille henkisesti ja fyysisesti rasittavia tehtäviä. Ja kun kelloja ei ole eikä normiarkeen kuuluvia virikkeitä kuten lehtiä, kirjoja, nettiä, radiota tai televisiota, syntyy ainutlaatuinen psyykkinen todellisuus, jolle ei löydy vertailukohtaa tavallisesta elämästä.

Tuossa todellisuudessa arjen opitut käyttäytymismallit murtuvat helposti, ääritunteet nousevat pintaan ja ihmisluonteen salatutkin puolet paljastuvat. Niinpä tätä strategiaa puhtaimmin toteuttavat Big Brother ja Selviytyjät ovat tosiasiassa vaativia psykologisia kokeita, joiden luulisi innostavan jokaista ihmisen perusolemuksesta ja koko kulttuurista kiinnostunutta.

Miksi sitten näitä tirkistelyformaatteja paheksutaan? Ehkä niissä paljastuvat ihmisluonteen sellaiset puolet, jotka haluaisimme itsestämme kieltää ja sivistyneestä kulttuurista torjua? Emme halua hyväksyä näin rujoa ja riisuttua peilikuvaa meistä itsestämme. Itse asiassa näiden formaattien suuri suosio paljastaa kuitenkin tärkeän totuuden: koko inhimillinen kulttuuri perustuu tirkistelylle.

Lapsi kasvaa ja kehittyy sosiaalisesti tarkkailemalla muita. Myös aikuisena opimme monia käytösmalleja kanssaihmisten toimia salaa seuraamalla. Toisten yksityisyyttä pääsemme kuitenkin harvoin laillisesti tarkkailemaan, joten monia kiinnostaa, onko käytöksemme esimerkiksi rakkaudessa ollenkaan ”normaalia”. Onneksi apua tähän ongelmaan ovat jo kauan tarjonneet erilaiset fiktiot.

Nykyaikainen romaani syntyi länsimaissa 1700-luvulla, ja nyt alettiin vihdoin kuvata myös tavallisia ihmisiä arjessa ritarien ja kuninkaallisten sijasta. Erityiseen suosioon nousivat kirje- ja päiväkirjaromaanit, joissa päähenkilöt tilittivät jopa salaisimpia ajatuksiaan. Toisin sanoen, tavalliset lukijat pääsivät nyt ensimmäistä kertaa kurkistamaan kaltaistensa ihmisten pään sisään ja tunne-elämään.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Uutta käännettä merkitsi suursuosioon 1910-luvulta lähtien noussut fiktioelokuva, joka jo alun alkaen perustui kirjaimellisesti tirkistelylle. Runsaan sadan vuoden ajan elokuva onkin kuljettanut meitä tilanteisiin, joihin emme arjessa yleensä pääse: seuraamaan lähikuvissa ihmisten yksityisiä tunteita arjessa tai poikkeustilanteissa, tirkistelemään ja salakuuntelemaan läheltä rakastavaisten herkkää kohtausta tai jopa rakastelua sängyssä.

Tosi-tv vie vain tämän kehityskulun uuteen vaiheeseen. Nykyisen uusromanttisen kulttuurin kasvateille eivät näytellyt tunteet riitä, vaan nyt halutaan tirkistellä myös oikeiden ihmisten aitoja tunteita! Ehkä aika on kypsä myös tunnustaa, että kiinnostus kanssaihmisten yksityisiin kokemuksiin ja tunteisiin on ihmisluonnon normaali piirre. Fiktioiden ja tosi-tv:n myötä se toteutuu laillisesti ja muiden yksityiselämää loukkaamatta.

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kulttuurin tunteellistumiseen perehtynyt mediatutkija.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita uusi viesti
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Aiemmat viestit (1)

Vanhimmat ensin
Vastaa
Sivustaseuraaja
Ei haittaa
Tuollaisia tv-ohjelmia saa, voi katsoa kuka haluaa eikä ne haittaa ketään. Mutta minua haittaa tosi paljon, kun naapuri on säleverhojen takana aina kun oveni käy.
Haluatko käyttää
Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita vastaus viestiin
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.