EU-politiikan selonteosta tiistaina eduskunnassa käyty palautekeskustelu kertoo lähestyvien eurovaalien paineista huolimatta kohtuullisen yksimielisistä Eurooppa-politiikan linjanvedoista. Suomi haluaa vahvan unionin ja itselleen kokoaan suuremman vaikutusvallan.
Euroopan parlamentin vaalien ennakkoäänestys alkaa tänään. Vaalien kunniaksi niin päättäjien kuin äänestäjienkin kannattaa miettiä, minkälaista EU-politiikkaa Suomen tulisi harjoittaa.
Samalla on syytä muistaa, että Suomen EU-politiikasta päättää hallitus, jonka toimivaltaa tulee tässä asiassa edelleen vahvistaa. Vaikka kotimaan poliittinen johto toisinaan ripittää suomalaisia europarlamentaarikkoja hallituksen tavoitteiden hankaloittamisesta, moitteita ei pidä ottaa liian vakavasti.
Jäsenmaa ajaa tavoitteitaan neuvostossa. Parlamentilla ja sen jäsenillä on oma vastuunsa ja omat viiteryhmänsä, joiden piirissä kansan valtakirjalla tehtävää politiikkaa harjoitetaan.
Vahva unioni ja vahvat instituutiot ovat olleet Suomen EU-politiikan kivijalkoja yli 14 vuotta. Siltä linjalta ei kannata poiketa. Sisämarkkinoiden toimivuus, ilmasto- ja energiapolitiikka, pakolais- ja turvapaikkakysymykset, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Itämeri sekä talouden elvyttämiseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen liittyvät toimet ovat liian isoja haasteita jäsenmaille yksinään hoidettaviksi.
Tehokas ja toimivaltainen komissio on laajenevassa unionissa tuiki tarpeen. Neuvostossa suurten jäsenmaiden mahti korostuu. Tasapainottava ja yhteisiä etuja ajava komissio turvaa parhaiten pienten edut.
Instituutiorakenteen toimivuus on loppuvuoden ajan puntarissa. Suomen selonteossa asetettujen tavoitteiden toteutuminen edellyttää Lissabonin sopimuksen voimaantuloa ja onnistuneita henkilövalintoja komissioon.
Parannellussa muodossaan Lissabonin sopimus takaa jokaiselle jäsenmaalle oman komissaarin. Jos Suomi havittelee kokoaan suurempaa vaikutusvaltaa, silloin on tavoiteltava mahdollisimman raskasta komissaarinsalkkua. Tavoite karkaa, jos ryhdytään kikkailemaan useilla ehdokkailla komission eri tehtäviin.
Lissabonin sopimuksen myötä parlamentin valta kasvaa entisestään. Suomelle olisi eduksi, jos parlamentaarikot olisivat motivoituneita, kovan luokan ammattilaisia.
Selonteossa Suomi toivoo, että euroalue laajenisi sisämarkkinoiden kokoiseksi ja että kaikki Pohjoismaat, Länsi-Balkan ja Turkki olisivat EU:n jäseniä runsaan kymmenen vuoden kuluttua.
Kaiken yllä leijuva talouskriisi on lisännyt EU:n ja euroalueen vetovoimaa. Kroatian jäsenyys on viimeistelyvaiheessa. Maanantai-iltana Islanti ilmoitti, että se jättänee jäsenhakemuksensa jo heinäkuun alussa.
Suomen kannattaa tukea hyvin pohjustettua laajennuslinjaa. Samalla unionia pitää muistuttaa hätiköityjen päätösten vaaroista.
