Aliot

Uudistuuko sote sairaus vai hyvinvointi edellä

PUHEENVUORO

Yhteiskunnan järjestämiä palveluja on arvioitava sitä vasten, miten ne onnistuvat tukemaan kansalaisten hyvinvointia. Palvelujärjestelmä sisältää muun muassa kasvatus- ja koulutus- sekä hoito-, hoiva- ja kuntoutuspalveluja. Sitä on helppo arvioida taloudellisin ja hallinnollisin termein. Suoritteiden ja läpivirtausaikojen taustalla on kuitenkin filosofinen kysymys: mitä on hyvinvointi?

On fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia, ja hyvinvointi liittyy myös sosiaalisiin suhteisiin, yhteisöön, taloudelliseen tilanteeseen, arvoihin ja maailmankatsomukseen. Nämä eivät ole toisistaan erillisiä. Palvelujärjestelmän taustalla olevasta hyvinvointinäkemyksestä ei juuri kuule puhuttavan. Äänenlausumattomanakin se heijastuu kuitenkin siinä, millaisia palveluja järjestelmä tuottaa ja kuinka hyvinvoinnin ongelmia nimetään.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Palveluiden tarkoitus on lisätä kansalaisten hyvinvointia. Eri palvelut, kuten terveyskeskus, perheneuvola, opiskeluhuolto tai työterveyshuolto, ovat kuitenkin alunperin rakennettu erilaisista periaatteellisista lähtökohdista käsin. Niiden taustalla olevat hyvinvointikäsitykset eroavat edelleen toisistaan.

Hyvinvointikäsityksestä riippuen hyvinvoinnin ongelma – esimerkiksi yksinäisyys, työn tai opiskelun aiheuttama uupumus, lapsen syntymän tai läheisen kuoleman mukanaan tuoma kriisi – tulkitaan eri tavalla. Ongelma voi olla järjestelmälle diagnoosia kaipaava oire tai sairaus taikka tavanomaiseen elämänkulkuun kuuluva vaikeus.

Jälkimmäiseen palvelujärjestelmän ei ole tarpeen tuottaa diagnoosia ja määrätä lääkereseptiä. Sen sijaan on tarjottava psykososiaalista tukea ja välineitä, jotka esimerkiksi vahvistavat sosiaalisia taitoja, parantavat työn ja muun elämän hallintakeinoja tai rohkaisevat elämänarvojen pohtimisessa.

Lääketieteen lisensiaattien Juhana Seppäsen ja Jussi Kiurun (HS mielipide 18.8.2020) mukaan huomattava osa lääkärikäynneistä turhia ja palvelujärjestelmämme jopa kannustaa tähän monin eri tavoin. Toisin sanoen jotkin palvelujärjestelmämme osat ovat ylivirittyneitä jäsentämään asiakkaan vaikeudet nimenomaan lääketieteellisiksi ongelmiksi.

Ylivirittyneisyydestä seuraa myös hallinnollista jäykkyyttä ja tavanomaisten elämänongelmien medikalisoitumista: diagnoosista tulee tarpeellisen psykososiaalisen hoidon tarpeeton edellytys, ja pahimmillaan muuta kuin lääkehoitoa ei edes ole tarjolla.

Tämä tilanne luonnehtii enemmän tai vähemmän esimerkiksi työikäisten ja ikääntyvien perustason mielenterveyspalveluita, työterveyshuoltoa sekä psykoterapiapalveluita. Sairausvakuutusjärjestelmä korvaa vain yksityiset lääkärikäynnit, ei esimerkiksi psykologikäyntejä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tyypillisesti palvelujärjestelmämme lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyvissä osissa hyvinvointikäsitys on monipuolisempi. Esimerkiksi perheneuvola ja opiskeluhuolto ovat rakentuneet ja toimivat moniammatillisesti ja monitieteisesti. On vaikea nähdä, miksi aikuisten palvelut olisi järjestettävä toisin.

Palvelujärjestelmän diagnosointiherkkyys saattaa liittyä myös varhaisiin eläköitymisiin ja erityisesti masennusdiagnoosien nousuun työkyvyttömyysseläkkeen suurimmaksi syyksi. Kyse on laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä, johon palvelujärjestelmälläkin lienee osuutensa.

Järjestelmä on vuosien saatossa totuttanut niin sen sisällä työskentelevät kuin työkykynsä kanssa painiskelevatkin lääketieteelliseen ongelmanmäärittelyyn ja ratkaisuun: diagnoosiin ja varhaiseen eläköitymiseen.

Kun palvelujärjestelmäämme tulevassa sote-uudistuksessa muutetaan, linjataan sitä myös hyvinvointinäkemyksen ja tässä hahmoteltujen kysymysten suhteen, vaikkei näistä näekään keskusteltavan. Laajennetaanko uudessa palvelujärjestelmässä lääketieteellisesti painottuneen hyvinvointinäkemyksen aluetta vai levitetäänkö moniammatillisempaa näkemystä ja palvelurakennetta?

Nähdäksemme monipuolisempi näkemys hyvinvoinnista vahvistaa kansalaisten toimijuutta ja muuttaa palvelujärjestelmää ketterämmäksi ja asiakaslähtöisemmäksi sekä vähemmän byrokraattiseksi. Tämä lienee tavoiteltavaa niin kansalaisen, ammattilaisen kuin taloudenkin kannalta.

Annarilla Ahtola on puheenjohtaja Suomen Psykologiliitto ry:ssä ja Vesa Talvitie työterveyspsykologi, psykologian tohtori.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.