Miksi kiinan kieltä pitäisi oikeasti osata?
ALIO
Turun yliopistossa voi suunnitelmien mukaan syksystä 2021 alkaen opiskella kiinan kieltä pääaineena. Kiinan kielen opiskelusta peruskouluissa ja lukioissa on viime vuosina puhuttu paljon ja kiinan kielen osaamisen tärkeydestä työmarkkinoilla on uutisoitu ahkerasti.
Varsinainen kieliasiantuntijuus on kuitenkin jäänyt julkisessa keskustelussa sivuosaan. Kiinaa ei kokonsa ja diversiteettinsä takia voi lokeroida, vaan on nähtävä ahtaiden yleistyksien läpi ja siksi perehtyneisyyttä kieleen ja yhteiskuntaan tarvitaan.
On harvinaista, ettei Euroopassa yleisten kielten alueelle töiden perässä suuntaava henkilö osaa sanaakaan kohdealueensa kieltä sinne mennessään tai edes suunnittelisi alueensa kielen tai kielten opiskelua. Kiinan ja yleisesti koko Aasian kohdalla kohdemaan kielen osaamattomuus on kuitenkin ollut enemmän sääntö kuin poikkeus.
Iso osa Kiinaa ja Aasiaa koskevasta tiedosta kulkee edelleen tulkkien ja kääntäjien välityksellä englannin kielen kautta niin mediassa kuin liike-elämässäkin. Näin ollen se kuva, mikä meille on Kiinasta jo pitkään välittynyt, heijastaa ensisijaisesti anglosaksisen maailman tulkintoja ja näkökulmia.
Monella alalla tunnutaan olevan kiintyneitä ajatukseen, että suomalaiset pärjäävät maailmalla tilanteessa kuin tilanteessa englannin kielellä. Englannilla toki pärjää, mutta pelkkä pärjääminen ei enää riitä, kun puhutaan kansainvälisestä kaupasta, politiikasta tai vaikkapa kansallisesta turvallisuudesta. Laaja kielitaito ei pelkästään palvele yksilöitä työmarkkinoilla, vaan on myös kansallinen etu.
Kiinan ollessa kyseessä kielitaidottomuus vaikuttaa vahvasti siihen, miten tietoa käsitellään ja kuinka sitä tulkitaan. Jos ei tiedosteta viestinnän kulttuurisidonnaisuutta, käsitys kulttuurista ja yhteiskunnasta saattaa vääristyä ja heijastaa enemmän henkilön omia ennakkoluuloja ja käsityksiä kuin sitä todellisuutta, jota hänen tulisi välittää. Ei ole tavatonta, että Kiinasta tai muista Aasian maista puhuttaessa mystifioidaan aasialaista kulttuuria ja toiseutetaan alueen ihmisiä.
Eron tekeminen orientalistisesti värittyneiden kuvitelmien ja todellisuuden välillä saattaa helposti hämärtyä, jos ei tunne kieltä, historiaa ja kulttuuria tai niitä viestimisen keinoja, joita aasialaisissa yhteiskunnissa käytetään. Virheellinen tulkinta ja tietojen pirstaleisuus johtaa vääjäämättä väärinymmärryksiin, joilla voi olla esimerkiksi yritysmaailmassa varsin konkreettisia vaikutuksia.
Kiinaa ei nykymaailmassa opiskellakaan vain siksi, että se on kivaa tai siksi, että kirjoitusmerkit ja kiinalainen kulttuuri vaikuttavat eksoottisilta. Kiinaa opiskellaan siksi, että sen osaamista tarvitaan, ei vain neuvottelupöydissä vaan myös tehtäessä taustatutkimusta tai punnittaessa ja ennakoidessa mahdollisia riskejä.
Kiina-asiantuntijuuden tunnustaminen ja vahvistaminen on tärkeää, jotta osattaisiin navigoida kiinalaisen yhteiskunnan käytänne- ja sääntöviidakossa, erottaa todelliset mahdollisuudet korupuheista ja välttää monenlaiset sudenkuopat niin kaupanteossa, politiikassa kuin kulttuuri- ja media-aloillakin.
Kuluvan vuoden aikana Kiina on ollut päivittäin otsikoissa suomalaisessakin mediassa. Koronan lisäksi on uutisoitu ahkerasti muun muassa kiinalaisperäisestä vaalikampanjarahoituksesta ja Kiinan kommunistisen puolueen Yhteisrintama-työosaston toiminnasta Suomessa, Hong Kongin mellakoista ja Xinjiangin uiguurivähemmistön kohtelusta sekä kyberhyökkäyksistä ulkomaisten hallitusten tietojärjestelmiin.
Kiinan valtion viimeaikaiset toimet ovat osoittaneet, että kiinalaisen yhteiskunnan tuntemukselle ja kiinan kielen asiantuntijuudelle on meillä Suomessakin selkeä tarve. Turun yliopisto tulee osaltaan vastaamaan tähän tarpeeseen aloittamalla kiinan kielen asiantuntijoiden kouluttamisen.
Turun uusien kiinan opintojen myötä yhä useammalle tarjoutuu mahdollisuus suuntautua Itä-Aasian ja Kiinan asiantuntijuuteen ja saavuttaa sujuva kiinan kielen kielitaito. Samalla vahvistetaan myös Kiina-asiantuntijuuden näkyvyyttä suomalaisessa työelämässä ja yritysmaailmassa.
Kirjoittaja on Turun yliopiston tulevan kiinan kielen pääaineen suunnittelija.
