Aliot

Vammaisuus, yksinäisyys ja korona-aika

Arvioiden mukaan noin 20 prosenttia suomalaisista kärsii jossain elämänsä vaiheessa yksinäisyydestä, joka määritellään merkityksellisten ihmissuhteiden vähyytenä tai puutteena. Vammaiset kokevat enemmän yksinäisyyden tunnetta kuin muut. He kokevat tulevansa helpommin torjutuiksi erityistarpeidensa vuoksi, mikä lisää yksinäisyyden ja erilaisuuden tunnetta. Vammojen ja rajoitteiden vuoksi liikkuminen ja osallistuminen voi olla haastavaa.

Teen työtä vammaisten parissa ja tänä keväänä olen kuullut monelta lauseen: ”Tuntuu kuin olisin vankilassa ja täysin yksin.” Sosiaalisten kontaktien vähenemisen myötä moni niin palvelutalossa kuin yksin kotona asuva vammainen, joka usein on myös riskiryhmäläinen, on kokenut eristyneisyyden ja yksinäisyyden vahvana, jopa ahdistavana.

Koronan vuoksi palvelutalot sulkeutuivat ulkomaailmalta täysin. Vammaisen ainoat kontaktit saattoivat olla henkilökunnan kanssa niissä ajoittaisissa toimissa, jotka olivat elämisen kannalta välttämättömiä. Ulkomaailmaan sai yhteyden vain puhelimella, joka saattoi olla osalle kommunikointivaikeuksien ja teknisten laitteiden käyttövaikeuksien vuoksi haasteellista. Laitoksissa asuvat eivät voineet tapansa mukaan vierailla toisillaan. Myös henkilökohtaisen avustajan käynnit vähenivät vain aivan pakollisiin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Maski tuotti ahdistusta ei vain käyttäjälle, vaan myös monelle vammaiselle. Ympärillä häärikin nyt joukko kasvottomia ihmisiä, joita ei aina tunnistanut maskin takaa. He, joilla on kommunikointivaikeuksia ja joita kasvonliikkeiden näkeminen auttaa ymmärtämisessä, jäivät kommunikointimuurin taakse. Sekin lisäsi yksinäisyyden ja eristyneisyyden tunnetta.

Tutut harrastustoiminnot ja menot keskeytyivät. Koko elämä keskittyi omaan asuntoon tai huoneeseen palvelutalossa. Tiettyjen pakollisten toimintojen kuten fysio-, puhe-, taide- ja muiden terapioiden saanti vaikeutui. Hoidot etäversiona tai kotikäynnein eivät olleet kaikille toimivia tai edes mahdollisia vaihtoehtoja.

Moni pelkäsi kuntonsa ja normaalin liikunta- tai toimintakyvyn heikkenevän: “Entä jos tilanne jää pysyväksi ja jään yksin, kun en pääse minnekään toimintakykyni heikkenemisen takia, vaikka tilanne muuttuisi normaaliksi?”

Tietyille vammaisryhmille, kuten kehitysvammaisille, jo tilanteen ymmärtäminen oli vaikeaa. Oli vaikea ymmärtää, miksi ei voi tavata muita. Kehitysvammaisten kyky kestää poikkeustilannetta voi vaihdella. Haastava käytös saattoi lisääntyä ja tilanne synnytti uusia tunteita sekä vaikeutta käsitellä tunteita, kun normaalit päivittäistoiminnot vähenivät ja muuttuivat.

Päivä- ja toimintakeskusten sekä tukityöllistymisen sulkeutuminen näkyi lisääntyneenä ahdistumisena, hermostumisena ja epävarmuutena. Keskustelun ja tilanteen käsittelyn tarve lisääntyi merkittävästi erityisesti korona-ajan alussa.

Vammaisten perheiden kuormittuminen lisääntyi ja monet kokivat olevansa asian kanssa yksin. Tilapäishoidon paikkoja suljettiin tai rajoitettiin. Palvelut, jotka tukevat jaksamista vammaisen omaishoitotilanteessa, pysähtyivät tai vähenivät merkittävästi. Kun voimavarat ovat monesti muutenkin vähissä, tuen ja sosiaalisen kanssakäymisen puuttuessa yksin jäämisen kokemus oli perheellisilläkin vahva.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Osalle puhelu saattoi olla ainoa mahdollinen tapa kommunikoida ulkopuolisen maailman kanssa. He, joiden oli mahdollista soittaa ystäville, saattoivat tänä keväänä puhua puhelimessa entistä enemmän. Työssäni seurakunnan vammaistyössä puhelujen, videopuhelujen ja someviestittelyn määrä kasvoi moninkertaiseksi. Yhteydenotoissa nousivat vahvasti esiin turvattomuuden tunne, pelot ja yksinäisyyden tunne. Jo 10-15 minuutin puhelu saatettiin kokea päivän pelastajana: “En olekaan yksin.” Oli helpottavaa kuulla, että moni muukin kokee tilanteen ahdistavana, jopa minä vammaistyöntekijänä.

Kuitenkin olen ylpeä monesta vammaisesta, joka hekin ottivat suuren digiloikan kevään aikana. Opettelimme muun muassa ryhmäpuheluiden soittamista sekä ja Whatsapp-puheluita ja -viestejä. Miten ihanaa oli jutella ryhmänä muutaman kaverin kanssa se 15 minuuttia!

Vammaiset haluavat opetella uusia tapoja pitää yllä sosiaalisia kontakteja ja välttää yksinäisyyden tunnetta. Halu osallistua ja olla osallinen voittaa monesti vammojen tuomat esteet. Vammainenkin haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään ja osallistua samoihin asioihin kuin kuka tahansa. Vammaiset haluavat maailman olevan heille yhtä esteetön ja saavutettava kuin kenelle tahansa, sillä voitetaan yksinäisyyden muureja.

Kirjoittaja on vammaistyön diakoniatyöntekijä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.