Kasteen lahja ja tehtävä – myös lapsella on oikeus pyhään
Perheen tehtävä oli aiemmin, nykyistä enemmän, suojella jäseniään. Nykyisin suojelutehtävää on meidän läntisessä kulttuurissamme ulkoistettu jossain määrin viranomaisille.
Minulta pappina välillä kysellään, kannattaako lapsi tuoda kasteelle ja mitä hyötyä siitä on. Olen vastannut, että ilman muuta kannattaa. Pieni lapsi on kaikessa huoltajistaan riippuvainen. Hän tarvitsee koko ajan rakkautta ja hoivaa. Kummit ja vanhemmat on kutsuttu Jumalan työtovereiksi rakastamaan lasta ja pitämään hänestä huolta.
Arjen keskellä tulee tilanteita, joissa omat voimat ja taidot eivät riitä. Silloin on hyvä muistaa, että kaste antaa myös vanhemmille lujan turvan, lapsen elämä ei ole vain heidän varassaan. Kuka tahansa vanhempi tuntee tuskaa, jos oman lapsen elämässä on vastoinkäymisiä. Vanhempi haluaisi joskus asioiden olevan lapsen elämässä toisin kuin ne ovat. Useimmat vanhemmat kuitenkin kestävät nekin vaikeudet ja surut, jotka ovat lasten aiheuttamia tai heidän elämäänsä muuten kuuluvia. He rakastavat lapsiaan, tulipa mitä tahansa. Myös lapsella on oikeus pyhään. Siksi vanhemmat tekevät oikein, kun he tuovat lapsensa kastettavaksi.
Veri on vettä sakeampaa. Sen primitiivisen tuntee huomaan hyvin esimerkiksi sukukokouksissamme. Vaikka sanotaan, että suku on pahin, niin suvun kesken on jotain vahvaa kirjoittamatonta, joka yhdistää, halusi sitä tai ei. Samantapaista yhteyden kokemusta löytyy myös harrastusten ja katsomusten piiristä, niin myös kristittyjen keskuudesta.
Suomessa ekumeniaa eli kristittyjen kirkkojen ja yhteisöjen yhteyttä on eletty todeksi yli sadan vuoden ajan. Yhteistyössä keskinäinen luottamus ja toisten kunnioittaminen ovat lisääntyneet. Ekumeenisessa työssä yhdistävien asioiden nähdään olevan suuremmat kuin eroavaisuudet. Vaikka kirkkojen käsitykset kastamisen tavoista eroavat, kasteen sisältö ja merkitys yhdistävät.
Usein kaste vie meillä ajatukset pienen vauvan kasteeseen. Kasteessa ei kuitenkaan ole asetettu ikärajoituksia tai ehtoja armolle. Rippikoulujen yhteydessä kastetaan yhä enemmän nuoria. Kyse ei ole suuremmista liittymismääristä, vaan siitä, että kaste on jäänyt aiemmin toimittamatta. Joko siksi, että sitä ei ole pidetty tärkeänä, tai siksi, että vanhemmista kumpikaan ei ole kirkon jäsen.
Turun alueen kastettujen osuus syntyneistä on laskenut viimeisen 20 vuoden aikana 80 prosentista alle 50 prosenttiin. Osan tästä selittää muiden uskontojen lisääntynyt osuus väestössä, mutta osan myös uskonnottomuus. Tutkimusten mukaan uskonnottomuus siirtyy seuraavalle sukupolvelle yleisemmin kuin uskonnollisuus. Myös nuorten aikuisten suhde uskonnollisuuteen on yhä yksilöllisempää verrattuna aikaisempiin sukupolviin.
Luterilaisuuden keskeinen termi armo tulee parhaiten näkyviin juuri kasteessa. Pieni vauva otetaan siinä kirkon täysivaltaiseksi jäseneksi ilman, että hänelle asetettaisiin mitään vaatimuksia.
Kaste on syliin ottamisen sakramentti. Siinä lapsi otetaan seurakunnan yhteyteen. Siksi ehdotankin usein perheille, että he voisivat tuoda lapsen kasteelle jumalanpalveluksen yhteyteen. Silloin seurakunta konkreettisesti pääsee iloitsemaan uudesta jäsenestään.
Turussakin järjestetty Aamukaste-tilaisuus on helpottanut kastejuhlien valmistelustressiä. Kun kaste toimitetaan jumalanpalveluksen tai hartauden yhteydessä, voidaan juhlaväki kutsua kirkkokahville, jossa tarjoilut ovat valmiina ja koti saa olla siinä tilassa kuin on.
Disney käyttää elokuvissaan paljon uskonnollista symboliikkaa. Yhtenä esimerkkinä on Simban syntymä Leijonakuninkaassa. Viisas Rafiki tiesi odottaa uutta kuningasta, ja Simban synnyttyä vanha apina tekee merkin pennun otsaan ja nostaa tulokkaan kalliokielekkeellä savannin asukkaiden nähtäväksi. Elokuvassa kaikki eläimet kumartavat.
Kastaessani lapsen otan hänet kasteen jälkeen syliini ja nostan juhlaväen nähtäville. Siinä symboliikassa konkretisoituu lapsen ottaminen seurakunnan yhteyteen ja yhteinen ilo uudesta odotetusta jäsenestä.
Kirjoittaja on Turun alueellisen keskusrekisterin johtaja.
