Autoihin kiintyy kummasti. Olo oli haikea, kun perheemme joutui luopumaan sitkeästä pikku Fiat Puntosta. Pohjassa oli reikä, ovia ei saanut enää lukittua, virtalukkoon oli pitänyt tehdä omia viritelmiä ja murtumia oli siellä täällä. Ei sitä jaksanut enää korjata.

Italian ihmeen näppärä koko oli kaupugin ahtailla parkkipaikoilla pelastus. Koslan sai ujutettua millaiseen väliin tahansa. Mutta auta armias kun suuntasi hiukankin isommille teille. Koko oli kirous. Enkä puhu nyt ajo-ominaisuuksista, vaan siitä, millaista kohtelua Punto sai muilta autoilijoilta. Se kuului niihin autoihin, jollaisista on ihan pakko päästä ohi. Vaikka olisi kulkenut reippaastikin, raukka joutui alituiseen puskuripervojen, keskarinheiluttajien ja kiilailijoiden kohteeksi. Esimerkiksi Raisiossa Nesteentiellä tuli useasti mieleen englanninkielinen aforismi: If you can’t stand the heat, stay out of the kitchen.

Väitän kiivaasti, että isommalla autolla olen saanut ajella keskimäärin stressivapaammin.

Punton ongelma oli siinä, ettei se ollut esteettisesti mitenkään erityislaatuinen. Vaikka malli 1999–2007 on selkeästi tunnistettava, se ei näytä oikein miltään. Se on sittenkin liian uusi, joten sitä ei kunnioiteta ikänsä puolesta. Ulkonäkö ei pelota, joten ohittamiskynnys on sen puolesta matala. Punto ei taatusti haasta riitaa, vaikka sen kiilaisi ojaan. Piskuisuus ei myöskään herätä ihastusta. Mietitäänpä muita pieniä autoja, mutta mennään vanhempiin ikäluokkiin. Fiat 600! Aah ja ooh! Voi kun söpö ja voi kun sellaisen saisi. Eihän sellaista raaski edes ohittaa, antaa sen mennä rauhassa.

Vai antaako? Todellisilta autoharrastajilta saattaisi saada toisenlaisia näkemyksiä. Ehkä esimerkiksi kuussatasen osa on todellisuudessa yhtä kova kuin nuoremman kollegansa.

Pari kesää sitten Pohjois-Savoon suuntautuneella reissulla alla oli Lada 1200L. Silloin tiesi, että ihan kaikki tulevat painamaan ohi – ihan sama millaista vauhtia itse ajaa. Tunne oli omalla tavallaan helpottava. Kun valtava säiliöyhdistelmä lähti ohittamaan, tiesi paikkansa maailmassa, eikä tilanne lainkaan harmittanut. Aika velikultia, saattoi ison auton kuljettajakin ajatella, samalla kun ihasteli takaoikealle jäävän Ladan leopardipenkkejä.

Kirjoittaja on toimittaja.